.jpg)
Entisessä elämässäni istuin päiväkaudet valvomassa opiskelijoita, jotka ähersivät tenttivastaustensa kimpussa. Kirjaa en voinut lukea, kun olisin uppoutunut siihen niin perusteellisesti, etten olisi älynnyt seurata tenttijöiden edesottamuksia ollenkaan. Joku viisas opettajanhuoneessa neuvoi ottamaan tenttiin lankaa, virkkuukoukun ja tarpeeksi yksinkertaisen ohjeen.
Niin minä sitten pitkinä tenttipäivinä virkkasin siniharmaan villapeiton. Ilman mitään ohjetta tai taiteellista etukäteissuunnitelmaa. Isoja ja pieniä ruutuja ja suorakulmia sillä langalla, mikä kopasta sattui käteen tarttumaan.
Eräs opiskelijani lahjoitti nyssäkän koiransa karvoista tehtyä lankaa, joka on niin pehmoista ja lumivalkoista. Virkkasin sen peittooni. Samoin kuin tummanruskeat ja valkeat pässinpökkimät lammaslangat, jotka sain emäntäkoulun lammasfarmariopettajalta. Ainostaan siniset ja harmaat villalangat olen ostanut. Vuorasin peiton sinisellä flanellilla, ettei villalanka liikaa kutittaisi torkkuja ottaessani.
Peitto on ollut ilonani kymmenen vuotta. Välillä olen nakannut sen pesukoneeseen eikä se ole ollut moksiskaan. Ainoastaan flanelli on hieman haalistunut.
Muutama kuukausi sitten aloin virkata kaveria lammaskoirapeitolleni. Nyt piti mennä ihan lankakauppaan ja ostaa kanervanväristä konepestävää villalankaa. Tein jättisuuria mummoneliöitä. Neliöiden yhtymäkohtiin virkkasin kirjavia kukkasia ja kiinnitin ne yhdessä punaisen bakeliittinapin kanssa flanellivuoriin. Flanellin jouduin värjäämään kahteen kertaan, jotta sain haluamani oranssinruskean sävyn.
Vanha herra vähän ihmetteli moista väriyhdistelmää. Niin minäkin aluksi, mutta sisäinen pieni taiteilija minussa nyt vaan vaatimalla vaati saada jotain värikästä. Minkäs teet.
Nyt minulla on sitten kaksi itsetehtyä torkkupeittoa. Minä pidän tämän oudonvärikkään ja Vanha herra saa kääriytyä vanhaan siniharmaaseen, kun kerta on itsekin vanha ja harmaantumaan päin.
Vanha rouva
Upea väriyhdistelmä naiselle, joka ei sammaloidu :D Väri-iloa harmaisiin päiviin!
VastaaPoistaKyllä sinä olet nopea käänteissäsi,noin vain virkkasit kauniin torkkupeiton! Joo kyllä Vanhoille Herroille sopii paremmin harmaa väri.... Meille pirtsakoille naisille väri-ilottelu:)
VastaaPoistaKummallekin tyylin mukaan, mimmille sähäkkää ja herralle seesteistä, tasapaino säilyy ja kummatkin pysyvät lämpiminä, kauniit peitot molemmat! Ihanaa lankaa varmaan tuo koiralanka, joskus siitä oli jossain lehdessä ja telkkarissakun kun joku neitonen sitä kehräsi oman haukun karvoista, lämmintä se on varmasti.
VastaaPoistaNo voi mahoton siuta, miten ihana tuo uus peitto on, nuo pikkuiset kukat antaat mukavan lisän ja reunat hehkuut kuin aamu aurinko. Ei tuossa vanhassakaan mitään vikaa ole, siis peitossa, miehestä en tiiä :))
VastaaPoistaIhanaa kevättä siulle.
Kyllä tuohon peittoon passaa kääriytyä, on sen verran pirtee väri! Minä haaveilen, että tulevana kesänä istun meidän pihan uudessa pergolassa ja opettelen virkkaamaan kukkasia, minä joka en ole koskaan virkannut mitään!
VastaaPoistaKaunis väriyhdistelmä, korostavat toisiaan ja peitto on niin iloisen värinen. Kaunis idea laittaa kukat vielä ruutuihin, tykkään kovasti peitostasi.
VastaaPoistaMitä vielä, voiko outoa väriyhdistelmää ollakaan (jollekin se "outo" voi olla se oikea :))
VastaaPoistaKomeeta peittoja, kyllä kelpaa pitää framilla päikkäreitten varalla!