Hain eilen rannasta ison kuorman koivunoksia (huomasin kaupungin miesten kaataneen viemäriputkivedon tieltä ison koivun, jonka rungon he olivat vieneet pois mutta jättäneet oksat risuineen päivineen jälkeensä).
Kieputtelin koivusta tuommoisen harottavan, pöllämystyneen kranssin. Mallasin sitä alahuonerakennuksen seinään, mutta se huusi jotain lisää. Naulasin viime pääsiäiseksi tekemäni pulmuskranssin pöllämystyneen keskelle ja jo vain se miellytti silmääni.
Ja tältä näytti pihamaa tänään iltapäivällä neljän korvilla. Vesi ei litissyt, ränneistä roikkui pitkiä jääpuikkoja ja ne pulmuset...
Kuluneen vuorokauden aikana on satanut parikymmentä senttiä lunta. Lumentulo lakkasi vasta neljän hujakoilla, sopivasti työstäpalaajan iloksi. Pulmusia ei laulattanut, eikä minua huvittanut mennä aurinkotooliini istumaan:
Sydämistyneenä takatalven tepposista menin ja paistoin vadillisen joulutorttuja!
Ähäkutti.
Vanha rouva
Uppeita kransseja, ja nuo pulmuset on sulosia ko mitkä, mutta takatalvi on inhoittavaa. Onneks meillä satanut lumi suli tänään pois.
VastaaPoistaJaa että joulutorttuja, pääsiäiseksi, :))
Voi lintusia, valkoista peittoa saivat, mutta niin tuppaa maaliskuussa usein käydä.
VastaaPoistaMutta komiasti ovat päässeet framille, päätyseinäänkö oikein. Nuo rustiikkiset kranssit on kyllä mukavia kattella.
Ähäkuttileipomukset passaavat hyvin koska vain - tuosta sen taas näki :)
No johan on, lunta, vettä, lunta,hhmm pulmuskranssilla kaikki hyvin, pieni tippa nokan päässä..
VastaaPoistaKauhniita ransseja. Täälä ei haittaa, vaikka tulikin takatalvi, koska lunta on vielä paljon. Maistuuhan ne tortut aina.
VastaaPoistaToivottavasti joulutortut säikäyttivät takatalven pois maisemista.
VastaaPoista