Onnenpipanoita

Avasin joulukoristelaatikon. Siinä hetkessä on taikaa, ihan oikeasti! Kaikki kimaltaa ja tuikkii, välkkyy ja helmeilee. Peltisistä rasioista paljastuu joulun alla tonttuja, helminauhoja, lasikäpyjä ja -jääpuikkoja. Enkeleitä unohtamatta. Odottakoon vielä tovin. Seinäkranssin pistelin muuten vähän ennen lumen tuloa naapurinrouvan hopeapajun lehdistä. Hauska kranssi, mutta armottoman hauras.

Keittiön sivupöydälle piti kerätä mummun lasipurkit ojennukseen. Mitä sitä ihminen tarvitsee joulun lähestyessä kätensä ulottuville? Kynttilöitä, tietysti. Ja sytytyspaloja, sillä ensimmäistä kertaa elämässään tämä emäntä omistaa takan!

 

Pikkupöydälle askartelin tuoksuvaa, joulusta kertovaa katseltavaa. Omenoita, kanelinippuja, piparminttutankoja, neilikka-appelsiineja ja pipareita.

Tässäpä näitä, onnenpipanoita, uudessa kodissa.

Vanha rouva, niin kiitollinen