Tänä syksynä löysin
Helsingin reissullani herkullisen violettia norjalaista villalankaa,
joka kiljui kaupan hyllyltä: "Minä sovin täydellisesti takkatulen
loisteeseen, sitten kun ne hemmetin kalat/marjat/sienet on narrattu, saunan
löylyt nautittu ja drinkkilasi täytetty!".
Pakkohan se oli uskoa.
Ohjetta ja osviittaa ei ollut - ellei vanhaa villapaitaa oteta huomioon. Pelkäämättä siis virkkikoukkuun käsiksi ja
homma käyntiin. Tässä lopputulos:
Virkkausmalli on muuten se
minulle iänikuisesti rakas Kaisla, jonka olen kertonut ja julkituonut Neulomus-kategoriassa.
Vanha rouva kahden villapaikan loukusta
kyllä tuli hyvät.
VastaaPoista