Kauan sitten ostin hienosta
kaupunkikaupasta belgialaisia viipalepiparkakkuja. Ne rapsahtelivat
mukavasti ennen kuin sulivat suussa ja viettelivät Vanhan rouvan lähes
tainnoksiin. Kaipuu jäi, mutta pussin suu pysyi kiinni - hintavia kun olivat
yhden hetken huumaksi (rasia piti syödä heti tyhjäksi - jos vaikka
piloille menisivät nopeastikin).
Nyt löysin ruotsalaisesta
akkainlehdestä kyseisten tainnuttavia ominaisuuksia omaavien pipareiden
ohjeen. Tosin ranskalaisena versiona. Mutta eivätkös ne Belgia ja Ranska liene
ihan lähekkäin - ainakin täältä napapiiriltä katsottuna. Joten ei muuta kuin leipomishommiin:
·
3,5 dl fariinisokeria
·
2 dl siirappia
·
350 g voita
·
1 rkl
kanelia
·
0,5
rkl neilikkaa
·
0,5
rkl inkivääriä
·
3 dl kuorittuja manteleita
·
11 dl vehnäjauhoja
·
2 tl
soodaa
Sekoita voita,
sokeria, siirappia ja mausteita kattilassa kohtalaisella lämmöllä, kunnes
voi on sulanut. Jäähdytä. Lisää jauhot, joihin sooda on sekoitettu, sekä
karkeaksi rouheeksi hakkaamasi mantelit (Vanha herra hoksasi, että luikkaat
mantelit saa helposti rouheeksi sipulihakkurilla, sillä veitsenterän tieltä ne
tuppaavat karkaamaan lattialle!). Sekoita taikina tasaiseksi ja anna levähtää
puolisen tuntia.
Muotoile taikinasta kolme
uunipelllin mittaista pötköä. Muotoile pötköt reilun tulitikkurasian
korkuiseksi ja levyiseksi suorakaiteiksi. Pane kylmään tekeytymään yöksi.
Leikkaa pötköistä vinoja
viipaleita (voi niistä suoriakin viipaleita leikata, mutta vinoista tulee
ihanan pitkulaisia, juuri sopivia kastettavia kahvikuppiin haaveellinen
ilme naamataululla). Paista 175 asteessa kullankeltaisiksi. Anna jäähtyä
kunnolla.
Nämä rapeat taivaspalat
tainnuttakoot sinut belgialais-ranskalaisiin päiväunelmiin!
Toivottaapi Vanha rouva monta
kahvikupillista nauttineena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti