Komiaa kyytiä

Seinäjoki helli viikonloppureissua auringolla ja pakkasella. Puksuttelin junalla läpi lumisen lakeuden käsityömessuilemaan. Messuilla tuli käytyä, mutta yhtään kuvaa en ottanut. Vanha herra sai villasilkkisen alupaidan, joten alibi tuli sentään hankittua.

 

Seinäjokinen ystävä esitteli minulle Seinäjoen kirjaston. Voi mahroton sentään, että oli vinkeä paikka. Vinkkelit katossa ja seinissä kalat kera hiirulaisten. Lastenosasto hellii pieniä asiakkaita mukavilla luku- ja olopaikoilla. Eivät nuoretkaan kyllä huonoja koloja ole osakseen saaneet:

Keski-ikäistä vierailijaa miellyttivät lukuportaat ja ihana valo. Kukaan ei varmaankaan olisi ollut moksiskaan, jos täti olisi pötkähtänyt pehmoisille portaille pitkälleen.

Vanhan kirjaston puolella pääsin ihailemaan Alvar Aallon kirjastokalusteita ja hiljaisten huoneiden harmoniaa:

 

Ystäväiseni vei minut myös taide- ja kulttuurikeskus Kalevan Navettaan. Yli satavuotias punatiilinen navettarakennus kokoaa korkean kattonsa alle mm. nykytaidenäyttelyitä, kerho- ja kurssitoimintaa, konsertteja sekä ruokaelämyksiä. Me piipahdimme ihailemassa näitä Tiina Laasosen puisia veistoksia:

 

Seinäjoen luottomajapaikkani on jo usean kerran ollut pieni, yksityinen hotelli Alma aivan rautatieaseman kupeessa. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan sydämestä tuleva ihastus ja kiitos yksilöllisestä ilmapiiristä ja hyvästä palvelusta. Tällä kertaa asustin entisessä vesitornissa:

Mikäs oli asustellessa, kun huone oli täytetty mielenkiintoisella taiteella. Kollaasiteoksen on tehnyt taiteilija Katja Paju. Teoksen yksityiskohtia olisi voinut tutkia kauan, mutta liki-ikänäköiselle se aiheutti lievää keikuntaa pehmoisilla pieluksialla:

 

 

Hyvää ruokaa, ihania leivoksia, pulppuavaa puhetta ja lämpimiä ajatuksia. Voimaa antavilla halauksilla ja kesäisen road-tripin suunnitteluideoilla on hyvä jatkaa arkea. 

Kiitollinen Vanha rouva

Latauspiste

Yhdentoista tunnin työpäivän päätteeksi yö meni keppuroidessa. Veti suonta kaikista mahdollisista paikoista, päätä särki ja ajatukset vetivät kuperkeikkaa ja karusellia vuoronperään. Aamulla ajattelin, että nyt on aika ladata akut. 

 

Matot kartanolle, moppi esiin ja mattopiiska kehiin. Puhdasta jälkeä tulee nopsasti ja samalla päänupin kovalevy eheytyy.

 

Tykkään siivota ja tykkään leipoa. Tällä kertaa vaivasin pullataikinasta kanelisolmuja. Koska pääkoppani tarvitsi myös haastetta, päätin kokeilla Vihreä kuula -piirakkaa.

 

Tein murotaikinasta piirakkapohjan, jonka reunan taittelin koholleen. Keskelle laapin Vihreä kuula -marmeladia, joka on paistonkestävää. Jäähtyneen piirakan päälle haloin marmeladikuulia. Kultasipsaus viimeisteli. Makoisat päiväkahvit.

 

Kävin ihmettelemässä autiota meren rantaa. Vain minä, ritisevä jää ja kaunis auringonlasku heti kolmen jälkeen.

 

Ruoka-aikana Vanha herra ilmestyi kotiin nuuhkimaan keittiön tuoksuja. Tarjolle laitoin herrani pyydystämää taimenta sitruunasuomujen kera. Pottuvoin teki VH.

 

Loppulatauspisteeni on sohvalla. Mutkattoman lataamisen takasivat hyvä luettava ja sukankutimet. 

Vanha rouva

Pakko saada tehdä jotain

Sunnuntaina oli pakko saada tehdä jotain. Sormia ihan syyhytti ja mieli kaipasi haastetta. Varastostani löytyi pino siskon lahjoittamia cd-levyjä, laatikollinen lasikristalleja sekä kasa mustia pitsiliinoja.

 

 

Liimasin kaksi cd-levyä vastakkain, jotta sain tekstit piiloon. Liimasin molemmille puolille pitsiliinan siten, että cd välkehtii virkkuuväleistä. Sitten yläpäähän siimaa, sekalaisia vuosikertahelmiä ja ripustuslenkki. Alapuolelle rimpsu kristalleja. Sain parissa tunnissa aikaiseksi yksitoista hilavitkutinta. Vielä jäi levyjä, helmiä ja kristalleja. Ei muuta kuin pitsinvirkuuseen, sillä kattovalaisimessa on vielä ripustustilaa.

Kivasti hilavitkuttimet peilaavat valoa. Varsinkin kun alla on kolme kristallikippoa ja niissä tuikut. 

Tulipahan tehtyä.

Vanha rouva

Merkit

Korusta se lähti. Monta vuotta sitten ostin venäläiseltä korumuotoilijalta metallikorun "Merkit". Latinalaisten kirjaimien joukosta löytyy myös kyrillisiä kirjaimia. Rintakoru puhutteli ja puhuttelee vieläkin monimerkityksellisessä maailmassamme. Koru on soikea ja painava, joten sitä ei ihan minkä tahansa pitsipaidan rintaan kiinnitetäkään. Halusin tuhdin ja perinteisen villatakin ilman nappeja.

Klassisen perusvillatakin ohje löytyi netistä ja langatkin löytyivät luottokaupastani. Langaksi valikoitui Taito Shop Elli, joka on pehmeä ja konepestävä merinovillalanka. Valitsin 16 eri sävyvaihtoehdosta marjapuuronpunaisen. 

Siinä merkkivillatakki nyt on! Kahdeksansataa grammaa lämmintä konstailemattomuutta. Kudoin villatakista ohjetta lyhyemmän ja hieman leveämmän. Haluan kietoutua takkiini sohvannurkassa, kun oikein paleltaa. Haluan käyttää sitä myös ruman tuulitakkini päällä, kun haluan rouvastella. 

Vanha rouva