Lähelle näkemisen tärkeydestä

Missä maassa naiset kantavat päälaellaan sulkia? 

Missä maassa naiset ikuistetaan tiiliseinään?

Missä maassa tarjoillaan trendikkäitä amuse boucheja?

Missä maassa syödään voblaa ja mummolan ruoka maistuu nostalgialta? 

Missä maassa on niin paljon värejä, että kurillani näytän lelukaupan valikoiman mustavalkoisena?

 

Missä maassa on taisteltu suuria ja mahtavia vastaan?

 

Mikä maa on lähellä, mutta niin kaukana?

Se maa on Viro.

Piipahdimme ystävän kanssa Viron pääkaupungissa haltioitumismatkalla.

Söin silmilläni värejä.

Bongasin yksityiskohtia.

 

Sain ideoita sisälle ja ulos.

Koin taidetta.

Mietin historiaa.

Ostin tuliaisia 

(suklaisten vohvelileivosten nimi on Iloinen lehmä ja punaisessa pussissa on ärjyä adzhikaa).

Hankin matkalukemista, 

sillä haaveilen pääseväni makean punaviinin ja Pirosmanin kotimaahan.

Viroon kannattaa lähteä kauempaakin, koska se on niin lähellä.

Ja olla perillä kauemmin, jotta näkisi lähelle.

Vanha rouva

Hameiden kahinaa

Pietari Brahen vuonna 1649 perustama Raahe on hyvin säilynyt puutalokaupunki Perämeren rannalla. Kävelimme yhtenä aurinkoisena kesäpäivänä Wanhan Raahen kapeita katuja ylös ja alas. Kurkimme portinpielistä suurille, vehmaille sisäpihoille ja piipahdimme muutamassa talossa sisällä.

Vanhin säilynyt asuinrakennus on Soveliuksen talo 1780-luvulta. Talossa toimii Laivapatruunin koti. Se esittelee 1890-luvun laivanvarustajakauppiaan vauraan kodin kaikessa komeudessaan. Huonekalut, pikkuesineet, ulkomaiden satamissa teetetyt laivataulut, matot, liinat ja uhkeat viherkasvit kilpailivat huomiostamme. Koti on täynnä toinen toistaan kauniimpia käsitöitä. 

 

Katso vaikka yläpuolella olevaa käsityöpussukkaa, joka kietaistaan käsivarrelle heilumaan vieraisille lähdettäessä. Joko sinulla on kukkapylvään peittona taidokkaasti virkattu liinanen? Jos ei, ota mallia yläkuvasta.

Vai virkkaisitko unipipon ja koristelisit nukkumatyynyt mitä herkimmin pitsein?

Välillä pitää panna kakkulat nenälle, jotta saattaa lukea oululaisen runonruhtinaan, Frans Mikael Franzenin säkeitä. Frans Mikaelin kauppiasveli raahelaistui naituaan Langin kauppahuoneen Johanna-tyttären.

Suomen vanhimman paikallismuseon, vuonna 1862 perustetun Raahen museon kuuluisin esine lienee Wanha Herra. Wanha herra on maailman vanhin säilynyt sukelluspuku. Se on valmistettu vasikannahasta 1700-luvulla. Jalka- ja käsiosat muistuttavat perinteisiä suomalaisia pieksuja ja kintaita, joten puvun suomalainen alkuperä saattaa olla totta. Pukua on aikanaan käytetty mm. purjealuksen pohjan tarkistamisessa. Puku on aiemmin ollut näyttelylainassa ulkomaita myöten, mutta nykyisin se on matkustuskiellossa korkean ikänsä takia. Tätä nykyä Wanha Herra on tavattavissa Raahen Kruununmakasiinimuseon sukellusosastolla.

Raahen Wanhan apteekin kokoelma on yksi Suomen arvokkaimmista farmasia-alan kokonaisuuksista. Näimme Wanhassa apteekissa mm. puisia rohdoslaatikoita apteekin alkuajoilta ja satamäärin eri vuosisadoilta peräisin olevia lääkepulloja. Vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta.

Oiva opas esitteli monenlaisia lääkkeiden valmistuksessa käytettäviä välineitä, rohdosten ja kemikaalien säilyttämiseen tarkoitettuja "runtipurkkeja" sekä lääkkeiden myyntipakkauksia 1800-luvulta. Niin mielenkiintoista!

Aikaisemmin mainitsemani Langin kauppahuone on edelleen olemassa. Nyt se on pakahduttavan kaunis 1800-luvun kahvila-ravintola, puoti ja majatalo. Kauppahuone jatkaa yli 200 vuotta vanhan kauppiastalon toimintaa. Entistäminen ja nykykäyttöön sopeuttaminen on tehty niin taiten, että melkein saatoin kuulla Sofia-rouvan hameiden kahinan.

Tuo kaunis kesäinen päivä oli omistettu menneen maailman aarteille. Kehotan sinua inspiroitumaan menneisyydestämme, sillä ilman sitä ihmisellä ei ole tulevaisuuden rakennuspuita. 

Vanha rouva

PS. Pitihän sitä ruuskata pari raahelaista kirpputoriakin. 

Menneen maailman pikkuinen savivaasi muutti meille. 

Tervatonttuna

Rakas ystävä vei tyttärenpoikansa ja minut retkelle Turkansaaren ulkomuseoon. Maalaiskulttuuria esittelevällä ulkomuseoalueella on 40 arvorakennusta. Kesällä museoalueen pohjoispäässä poltetaan tervahauta.

Osallistuimme Tervatontun kierrokselle. Nuuhkimme tervaa, pyöritimme tervatynnyriä, etsimme tervatonttuja, heitimme hevosenkenkää, katselimme tervaveneitä ja vierailimme juuri sammutetulla tervahaudalla. Opimme, mihin kaikkeen tervasta on apua ja hyötyä. Lopuksi näimme omin silmin, että terva muistuttaa erehdyttästi sulaa suklaata!

Kierros oli lapsille suunnattu. Erityismaininnan ja kiitoksen ansaitsee tervatonttuopas, joka teki kierroksesta hauskan, viihdyttävän, informatiivisen ja elävän. Kuusivuotias seuralaisemme oli tohkeissaan ja halusi lopuksi Tervatonttu Toivo -kirjan, jotta mummu voisi lukea sitä illalla.

Kiersimme kaikki museorakennukset. Välillä kävimme kahvilla ja jäätelöllä. Sitten taas kapusimme aitan ja tuulimyllyn ylisille. Otimme myös heppa- ja possukyydit, ihahaa.

Kesän ensimmäinen kotiseuturetki kesti melkein neljä tuntia. Ihanat neljä tuntia ihanassa seurassa ihanassa paikassa. Nyt on suunnitteilla uusi retki uuteen paikkaan, kunhan ensin uimme, kalastamme, leikimme ja herkuttelemme hetken.

Harrasta sinäkin lähialuematkailua. Se virkistää. 

Vanha rouva

  

Back to the 80´s

  

Opiskeuluaikana 1980-luvulla olivat muodissa pörrölangat ja kirkkaat efektivärit. Kuinkas ollakaan, tuo kultainen nuoruuden hurlumhei-aika tuli mieleen, kun löysin lankakaupasta punaista pörrölankaa. Otin paksut puikot ja aloin kutoa leveähköä pötköä. Sitä tuli aika pitkästi.

Jotain kuitenkin puuttui.Sitten hoksasin. Ystävä oli lahoittanut minulle pussillisen erikoisia efektilankoja. Kaivelin kiihkoissani pussia ja löysin justiinsa passelit pörröt. Toiseen pitkään laitaan virkkasin metallinsinisen vauhtiraidan ja toiseen aniliininpunaisen.

Mittaa pehmoiselle pörröhuiville tuli 2 metriä ja 20 senttiä. Tekeleen saajalla on pituutta aika paljon vähemmän, joten tuo rakas 60-kymppinen, joka 40 vuotta sitten vietti kanssai hurlumheiaikoja, saa kääriä huivin itsensä ympäri ainakin kolmeen kertaan ;) Eikä takuuvarmasti palele!

Vanha rouva