Täällä ollaan nyt niin Euroopan kulttuuripääkaupunkia - kukkien kera. Pitihän sitä minunkin jenkata polkupyörällä keskustaan katsomaan tätä:
Kerrankin jotain koettavaa ihan ilman hirveää älämölöä. Ei yhtään ilmakitaraa, rämisevää ja riekkuvaa katutaidetapahtumaa eikä muutakaan megaspektaakkelia. Ihan ilman niitä sain pari tuntia kulumaan elokuisessa puistossa.
Ja ihme tapahtui: ventovieraat ihmiset hymyilivät toisilleen, kun päästelivät ilmoille ihastuksen huokaisuja. Taustatietona kerrottakoon, että tämän kylän kulttuuripääkaupunkilaiset ovat hyvin hillittyjä ihastuessaan taikka vihastuessaan (ellei lasketa mukaan nimimerkillä ladeltuja kommenttilootien törkyärripurritörähdyksiä). Paikallisten mielentilan voi harjaantuneella silmällä yleensä lukea oikean silmän yläpuolella olevien kulmakarvojen värähdyksestä taikka vasemman suupielen hienoisesta vipattamisesta.
Lukemattomat floristit sun muut kädentaitajat olivat rakentaneet luonnonmateriaaleista satumaisia taideteoksia. Niitä oli koko laaja puisto täynnä.
Luovuutta, mielikuvitusta ja hyvää tuulta oli ammennettu antaumuksella meidän tavisten mennä ja ihmetellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti