Virkeää arkea

Syksy on ihmisen parasta aikaa. Ihminen on aikaansaapa, innostunut ja virkeä. Ainakin tämä ihminen. Syysvirkeyteni näkyy siinä, että tulee rätättyä uusia ja ennenkokemattomia ruokia. Niinkuin kanapata, joka paistetaan uunissa yhdessä rosmariinilla maustettujen vihannesten kera (kuvasta puuttuvat vielä kanapalat ja kolmen juuston ruokakerma).

Ennenkuulumattomasta virkeydestä kertovat myös täytetyt kesäkurpitsat, joita tämä emäntä ei todellakaan kokkaa ilman supertärkeää syytä. Tällä kertaa superpapukaijamerkin ja jauhelihalla täytetyt kurpitsat ansaitsi superystävä. Ystävä tuli ja pesi kaikki talon ikkunat tuosta vaan, ilman mukinoita ja tekosyitä (joita talon emäntä osaa esittää liudan jos toisenkin, kun aletaan puhua ikkunapesusta). 

Urhea ystävä sai vaivanpalkaksi myös ennenkokeilematonta kakkua. Koekaniini näytti nauttivan Valion ohjeella tehdystä aura-lakristi-suklaakakusta. Ohjeen mukaan kakun sisälle kätketään vadelmia, mutta korvasin ne tyrnimarjoilla. Yllättävä, kipakka ja makeansuolainen kakku. 

Vanhan herran virkeystaso on huipussaan syksyn tullen. Silloin nimittäin kalastetaan syyssiikoja tuulessa ja tuiskussa, myräkässä ja kylmässä. Mätisiioista otetaan mädit talteen. Sitten vatkataan ja pestään mätipussit pois, valutetaan ja pakastetaan. Mikä olisikaan parempaa paahtoleivän päällä kuin smetanaan sekoitettu siianmäti kera punasipulin! Tai venäläinen blini kera mädin?

Onkohan syysvirkeys ja syysahneus sama asia? Yhtenä päivänä menimme lähimetsään etsimään kelottuneita oksia. Palasimme kolmen tunnin päästä kotikartanolle ilman oksan oksaa. Mukana tuli kaksi ämpärillistä puolukoita ja seitsemän kiloa suppilovahveroita. Virkeyttä tosin koetellaan, kun suppilot pitää puhdistaa ja jatkojalostaa. Mitäs sitä sanotaankaan siitä ahneen lopusta?

 

Syksyistä virkeyttä osoittaa myös se, että sain manguttua Vanhan herran elokuviin. Yleensä saan käydä elokuvissa ikkunanpesurini kanssa. Jaska Pontteri on kuitenkin semmoinen sälli, että Vanha herrakin uskaltautuu muiden Oulun poikien kanssa elokuvateatteriin.

Kutomisvirkeyteni on tasainen ominaisuus. Se ei sesongeista piittaa. Kudon ympäri vuoden. Viime viikolla syntyi neljä muhkumyssyä kuin parahultaan, sillä tänään saamme supervirkeitä ja hyperaktiivisia vieraita. Yhdeksänvuotiaat kaksoset saapuvat Tampereelta panemaan vipinää vanhusten kinttuihin ;)

Virkeää arkea sinullekin!

Vanha rouva