Venäläinen lomanen

Olen ollut umpisukkeluksissa Suomen suvessa. Olen nauttinut luonnosta ja kulttuurista. Kotona ja kylillä, kaupungeissa ja maaseudulla. Olen ahminut tätä päivää ja menneitä aikoja. Olen lukenut kirjoja junissa ja autoissa. Olen vinguttanut Museokorttia ja tavannut sukulaisia ja ystäviä. Paljosta on hankala valita. Päätin kuitenkin näyttää sinulle makupaloja "venäläisestä" lomastani: 

 

Tampereella verestin muistojani Lenin-museossa. Siellä tuli käytyä harva se viikko koko 1980-luvun ajan. Roudasin neuvostomatkailijoita taloon, missä vallankumousjohtajat Lenin ja Stalin tapasivat toisensa ensimmäisen kerran.

En ilennyt kiivetä Lennun kyytiin akantappajaan, kun Josef niin tuimasti tarkkaili turvallisuustilannetta takaviistosta. Sen sijaan tervehdin Vladimir Iljitš Uljanoveja sopivan turvaetäisyyden päästä:

 

Yksityiskohtana kerrottakoon, että taiteilija Serovin maalauksessa Leninin takana kärkkyvät Josif Stalin (ei kaivanne esittelyä), Feliks Dzeržinski (perusti salaisen poliisin Tšekan) ja Jakov Sverlov (hyväksyi keskuskomitean puheenjohtajana tsaari Nikolai II:n ja tämän perheen teloittamisen 1918). Stalinin kauden päätyttyä Sverlov maalasi kolmikon tilalle nimettömiä työläishahmoja. 

Seuraavaksi siirryin ystävän kanssa satakunta vuotta taaksepäin historiassa 

 

Porvoon tuomiokirkossa avattiin Porvoon valtiopäivät 1809, kun Suomesta tuli osa Venäjän keisarikuntaa. Aleksanteri I:n antoi hallitsijanvakuutuksensa ja istahti sitten tuoliin (jonka olen kuvannut Suomen kansallismuseossa vuonna 2019). 

Valtiopäivätanssiaisissa 28.3.1809 keisari Aleksanteri I pyysi suomalaisen Ulrika Möllersvärdin tanssiparikseen. Tarinan lopun voit lukea Mika Waltarin kirjasta Tanssi yli hautojen. 

Porvoon hautausmaalta löysimme Ulrikan viimeisen leposijan. Samaiselta hautausmaalta löytyi myös toisenlainen pala Suomen ja Venäjän yhteistä historiaa:

Eugen Schauman oli sortovuosien aktivisti, joka ampui 1904 Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ja välittömästi sen jälkeen itsensä. Schauman, joka eläessään oli kouluylihallituksen tuntematon rivivirkamies, on yksi Suomen historian tunnetuimpia nimiä. Oliko hän terroristi vai sankari?

    

Monta hautausmaata, monta arvoituksellista hautamuistomerkkiä ja monta tuttua ja tuntematonta ihmiskohtaloa rikkaampina päädyimme ystävän kanssa lopulta Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle:

 

 

Venäläinen Синебрюхов kirjoitetaan suomeksi Sinebrjuhov [suom. huom. Sinivatsa]. Nimen loppuosasta on johdettu yksi Suomen tunnetuimmista tuotemerkeistä - Koff. Ei kaivanne selittelyjä ;)

Nikolai Sinebrychoff perusti panimon 1819 Helsingin Hietalahdentorin eteläpuolelle. Osa vanhoista tehdasrakennuksista on yhä jäljellä. Bulevardin varrella sijaitseva Sinebrychoff-suvun asuinrakennus toimii nykyään Sinebrychoffin taidemuseona.

 

Anna Aleksandrovna Vyrubova oli Venäjän viimeisen keisarinnan Aleksandra Fjodorovnan hovineiti. Vallankumouksen jälkeen Anna pakeni Suomen Viipuriin. 1930-luvulla Anna vihittiin salanunnaksi Valamon luostarissa. Anna muutti Helsinkiin hieman ennen talvisotaa. Sodan alettua Anna eli Tukholmassa, missä Ruotsin tuleva kuningatar Louise – Aleksandra Fjodrovnan sisarentytär – maksoi Annan ylläpidon ja pienen eläkkeen. Sotien jälkeen Anna asui Helsingissä vaatimattomissa oloissa. Anna kuoli 1964. Annan monivaiheisesta elämästä voit lukea tästä kirjasta: Viherjuuri ym. Anna Virubova. Keisarinnan hovineiti. Otava. 2003.

 

Anna teki varmasti tuttavuutta Venäjän keisarikunnan salaisen poliisin kanssa Venäjällä asuessaan. Salainen poliisi käytti työtehtävissä valeasuja. Alarivissä keskellä äidiksi naamioitunut venäläispoliisi.

Mutta taisi ensi askeleitaan ottavan Suomen tasavallan salainen poliisikin temput ja keinot, kun piti  tarkkailla ja säilöä vaarallisia aineksia. Lenin-museossa on vankikopin ovi, jonka takana pidettiin oululaista sanomalehtimiestä ja työväenliikkeen johtohahmoihin kuulunutta Yrjö Mäkeliniä. 

Luetaanko Mäkelinin ansioksi vai synniksi se, että hänen kerrotaan kysyneen Tampereen työväentalossa (siinä huoneistossa, missä nyt sijaitsee Lenin-museo), Leniniltä ja Stalinilta: "Voisivatko toverit vallankumousjohtajat valtaan päästyään vaikuttaa siihen, että Suomi saisi itsenäisyyden"?

Että tämmöinen lomanen.

Vanha rouva