Ajoimme metsään. Kaksi päivää samoilimme vaarojen rinteitä ylös ja alas ja saimme kymmenen kiloa suppilovahveroita. Olimme yökunnissa. Ensimmäiseksi päiväksi ja yöksi saimme seuraa:
Työtoverista ystäväksi sukeutunut nuorinainen vihittiin suppilometsästyksen saloihin. Ahkera ja tarkka kun on, saa lyhyessä ajassa ämpärin täyteen. Siinä sivussa taikoo sienestystoverit autuaalle mielelle. Aina ihminen ei tarvitse älämölöä, vaan voi antaa hiljaisuuden rauhoittaa ja ravita.
Kaukana horisontissa siintävät vaarat kätkevät rotkoja, vesiputouksia, pirunkirkkoja ja naavaisia aarnimetsiä. Yöpakkasten purema luonto on ihmeitä täynnä:
Ruska värittää maisemat laajoilla siveltimenvedoilla. On punaista ja keltaista, ruskeaa ja kultaa. On huikaisevaa auringonpaistetta ja pimeitä öitä. On kastepisaroita ja jäätähtiä. Sekä 2 hirvikärpästä.
Paluumatkalla pysähdyimme evästauolle Kiiminkijoen Kurimonkoskelle. Rapiat vuosi meni, että täytin visiittilupaukseni Tuulikille. Kaunis paikka, missä vesi kohisee ja makkara paistuu ;)
Seuraavaksi salaisille puolukka- ja karpaloretkille.
Vanha rouva
Tontut ovat näköjään jo pesseet partansa joulua varten ja siellä ne kuivaa nätisti kuusen oksilla.
VastaaPoistaJa niitä on paljon!
PoistaOlen miettinyt, että miksi meillä ei lapsuudessani kerätty suppilovahveroita. Selvisi, että suppiksia kasvoi 80-luvulla vasta Paltamon korkeudella Kainuussa. Nyt niitä kasvaa jo napapiirillä. Aikaisemmin syyssienet eivät ehtineet tehdä itiöemiä.
VastaaPoistaMinä opin keräämään suppiloita vasta emäntäkoulussa kolmekymppisenä. Oli pakko, jos meinasi päästä keruutuotekurssista läpi =)
PoistaKauniit kuvat!
VastaaPoistaKiitos, kultaseni.
PoistaVoi, miten kaunista! Naavaiset puut ja kuuraiset marjat/lehdet ovat superkauniita.
VastaaPoistaHiljaisuus luonnon keskellä on parasta terapiaa ja aivojen lepuutusta.
Niin totta. Hiljaisuus parantaa.
PoistaNiin kauniita paikkoja, että kuviakin katselemalla jaksaa taas pitkälle eteenpäin.
VastaaPoistaKauniita paikkoja, kauniita seuralaisia ja kauniita saaliita =)
PoistaOmpa kaunista! Myös ämpärin sisällä. Minulla on ollut suppiksia kohtaan jotenkin nihkeä asenne. Viime talvena tuli kahteen kertaan maha tosi kipeäksi niiden jälkeen.
VastaaPoistaYökunnissa oleminen on vähän outo sanonta..
Etkö muka ole ikinä ollut yökunnissa?? Läähkäsette päntiönnään kaarallanne pitkin maakuntia yötä myöten. Ei vaan osu nokka läntiselle rannikolle, ei.
PoistaUpeita maisemakuvia.
VastaaPoistaKainuun maisemat ovat komeat!
VastaaPoista