Minulla oli vaahtera. Oikein tomera ja toimelias. Se kasvoi kahdessa vuodessa pitkäksi ja monioksaiseksi. Juttelin puulle nättejä juttuja ja silittelin sen kauniita lehtiä rakkaudella. Ajattelin, että tänä syksynä saan tehtyä sen syysväreihin pukeutuneista lehdistä ensimmäisen oman pihan vaahterakranssin. Vaan toisin kävi. Keväällä huomasin, että jänöjussi oli kalunnut vaahteran rungon puille paljaille. Vaahtera ei toennut ahmatin käsittelystä, enkä minä ollut saava lehtiä kranssintekoon.
Tuotapikaa sain korin täyteen lehtiä. Ja tuotapikaa sidoin lehdistä ruskanvärisen vaahterakranssin. Ähäkutti jänöjussille ja suurkiitos naapureille! Kranssi pääsi paraatipaikalle kammarin nurkkaan.
Lopuista lehdistä sidoin pihlajanmarjojen kanssa pikkuruisen kranssin. Se koristaa ulko-oven vieressä seisovaa pikkupöytää ja kaveeraa sulassa sovussa ovikellomme kanssa.
Vanha rouva
Nätti nätti kranssi, ja pihlajanmarjojakin. Voi, olisha meijänki nurkilla lehtiä, myöskin naapurin nurkalla on kaunis punalehtinen vaahtera, mutta teko haluja ei tällä kertaa löydy. Ikävä todeta, ettei ole ketään jolle niitä väkerryksiä esittelisi, paitsi täällä, mut viime vuotinen kokeilu meni persiilleen...
VastaaPoistaOnpa kaunis kranssi.. vaahteranlehdet ovat niin kauniin värikkäitä syksyisin:)
VastaaPoistaniin,niin kaunis kranssi! Mistähän löytäisin vaahteran? Ihana asetelmakin pihlajanmarjoineen.
VastaaPoistaIhanaa! Tiiäkkö mullon ollu vähä sama ropleema, mulle on työkaveri kantanu kassikaupalla vaahteranlehtiä, omat kun on kovin pieniä vielä, joku meinaan hurahti pahan kerran vaahteranlehtiruusuihin ja niitä piti tehtailla aivan kyllästymiseen saakka! Ja sitte mää oon ollu niin laiskana, etten oo kehannu ees käyä tölläämässä sun kuulumisia, saatikka päivittä omia, mutta henkis ollaan... Terveisin Päivi :)
VastaaPoistaVallan upea!
VastaaPoista