Tein kranssin Tenon ajopuista alahuonerakennuksen seinään. Vanha herra ruuvasi järeimmät oksat toisiinsa kiinni. Renkulan päälle sidoin rautalangalla hentoisempia ajopuun pätkiä. Tällä tavalla kranssi pysyy kasassa eikä rusahda rikki, kun pihamaamme oravalauma käy lyömään leikkiä pitkin seiniä.
Koristelin kranssin ruostuneilla peltisydämillä ja lasiriipuksella. Siinähän keinuvat tuulen osuessa seinään.
Lopuista tämänvuotisen kalastusretkemme ajopuista olen värkkäämässä jotain riippuvaa ja jotain kimaltavaa. Odotas vaan, niin näet!
Vanha rouva
Aivan ihana kranssi. Miksi minä en näe ajopuita ,kun kuljen!
VastaaPoistaLuontoäiti jakaa runsaalla kädellä askartelumateriaalia, meidän tehtäväksi jää sitten suunnittelu ja toteutus. Kauniin kranssin olet askarrellut talonpäätyyn ja mielenkiinnolla jään odottelemaan sitä kimaltavaa :)
VastaaPoistaOdotan innolla jotakin riippuvaa ja kimaltelevaa kalastusretkeltä löydettyä. Luonnon materiaalit ovat oikeita luovuuden lähteitä.
VastaaPoistaNo niin nyt siulla on tuollanen upea kranssi, ja täältä ei mistään saa ajopuuta. Joki vie aina kaikki puut mennessään.
VastaaPoistaMitähän sie vielä keksitkään lopuista puista:) jään odottamaan
...Ja tämäkin on valloittava, rustiikkisen rouhea!
VastaaPoista