Liiteriä taannoin ruuskatessani löysin ovenpuolikkaan lisäksi kulahtaneen taulunkehyksen. Siinä oli kuvakin: pahville liimattu, kupruileva metsämaisema. Alareunastaan kehys oli vähän reissussa rähjääntynyt, joten sitä Vanha herra naputteli jollain listanpätkällä ehommaksi. Sitten minä maalata hurautin koko kehyksen kanervanväriseksi (jos nyt satut ihmettelemään tätä pihamaamme vallannutta värivalintaa, älä enää suotta pähkäile: luin nimittäin jostain, että oljenkeltaisen seinän vastaväri on kanervanvioletti).
Naputtelin kehyksen pation seinään. Varastosta nyysin Vanhan herran rottinkisen kalalaukun, jossa on hauska aukko kannessa kalojen koppaan lopsauttamista varten. Koppaan laitoin vaasin ja siihen kukkasia. Kulmaan sidoin rusetiksi Vanhan herran isän pojalleen tekemän hyppynarun.
Tässä minä keinuttelen juhannuksena (ilmeisesti pilkkihaalarissa, koska säätiedotus lupasi hallaa ja hilettä taivaan täydeltä) ja toivottelen lämpimiä ajatuksia sinulle!
Vanha rouva
Ihania teoksia ja oikein lämpöistä juhannuksen aikaa sinulle ja herrallesi, vaikka ne haalarit päällä!
VastaaPoistaMitäpä virkaa kalakopalla jos ei kalojakaan tule:). Toi on sitten ihana taulu, kelpaa tei siinä kiikuissa kiikutella.
VastaaPoistaHieno taulu on nyt pation seinässä. Mukavaa ja leppoisaa juhannusta!
VastaaPoistaHyvää juhannusta pilkkihaalareissa tai ilman, mutta kuitenkin kiikkuen taulun alla.
VastaaPoista