Rakennusprojektin muonitus

Puuhakas lauantai alkoi sillivoileivillä. Vanha herra niitä mankui edellisillasta asti, kun tulin heikkona hetkenäni maininneeksi, että jääkaapissa on vielä janssoninkiusauksen jäljiltä ylijäänyttä silliä. Muu ei auttanut, kuin tehdä herralle sillivoileipiä - varsinkin kun hän oli SUUREN rakennusprojektin edessä: olin luvannut herrani Nuorelle rouvalle lainaan taulukoukkujen porausta ja ruuvausta varten. Palkaksi saisin vihdoinkin maistaa Blogilandian trendiherkkua - banoffee-kakkua.

Munaleipien voimalla lastasimme autoon poran, ruuveja, proppuja ja vasaran. Varoiksi otimme mukaan myös kiviseinään tarkoitettuja taulunauloja. Ajelimme Nuoren parin luokse ja sitten se SUURI rakennusprojekti alkoi. Vanha herra mittasi ja porasi, Nuori herra mittasi ja imuroi, Pikkuihminen istui sylissäni ja arvioi isojen miesten puuhia pikkurilli pystyssä ja Nuori rouva ojenteli käsiään, että tähän tulee taulu, tähän hylly ja tähän... sitten se otti ja meni keittiöön, mistä alkoi kuulua poran äänen ylittävä vatkauksen vispaus. Neiti Alma haisteli kaiken keskellä kaikkien housunpuntteja ja kerjäsi rapsutuksia. Kaikilla perheenjäsenillä oli siis tärkeää tekemistä. Kun rakennusprojekti oli onnellisesti ohi, saimme kutsun kahvipöytään.

Banoffee osoittautui juuri niin makeaksi herkuksi kuin olin antanut itseni ymmärtää. Se oli mitä mainioin voileipien jälkkäri. Pikkuihminen istui tomerasti syöttötuolissaan ja kommentoi porausaiheista keskusteluamme nasevilla ja perinjuurin äänekkäillä kommenteilla ja iski tahtia porkkanalla. Sitten hän keksi hyvän leikin vetreyttääkseen ottomummunsa jäykistyneitä niveliä: pudotetaan porkkana lattialle ja killitetään surusilmäisesti mummua, niin kyllä se porkkanan noukkii takaisin pöydälle. Niinkuin tekikin. Yhä uudestaan ja uudestaan... kunnes Nuori rouva kielsi leikin, pahus.

Proput loppuivat kesken, joten yksi hylly jäi kiinnittämättä seinään. Tarkoituksella, jotta Nuori rouva saa tehdä uuden kakun (minkähän minä nyt haluaisin?) ja herrat saavat tuntea itsensä järin tärkeiksi seuraavan SUUREN rakennusprojektin äärellä. Suunnittelimme uutta projektia Vanhan herran kanssa kotoisessa illallispöydässä. Iltapäivätarjoilu oli ollut sen verran makea, että Vanha herra halusi illalla suuhunsa jotain kevyttä:

Paistoin lohta, jonka maustoin suolalla ja tillillä. Kyytipojaksi tein itämaisia porkkanasuikaleita. Vetelin kuorimaveitsellä porkkanat pitkiksi lastuiksi. Leikkasin sipulin renkaiksi. Kääntelin kasviksia oliiviöljyssä pari minuuttia (porkkanalastun pitää vielä tuntua hampaissa napakalta, se ei missään nimessä saa olla lötkö!). Pari ruokalusikallista soijakastiketta ja fariinisokeria kasviksille ja siinä koko lisäke.

Kaiken kaikkiaan varsin maukkaan puuhakas lauantaipäivä.

Vanha rouva