Karhu kartanolla, mur mur
Kolisten tänäaamuna unenpöpperössä postilaatikolle lehteä
hakemaan. Porstuaa kohti palatessani minua odotti kummallinen näky. Piti oikein
hieraista unihiekkaa silmistä, mutta kyllä se totta oli: terassille oli
kömpinyt karhu! Siinä se istua könötti paatipunkan laidalla niin tyyriinä,
että. Oli sonnustautunut oikein kanariankeltaiseen mirriin. Sitä minä vaan
ihmettelen, miten karhuvaarin takapuoli kestää kiikkerällä punkanreunalla
istumisen. Eikös sitä vanhemmiten tarvita kaikenmaailman pehmusteita takaliston
alle? Jospa minä veisin sille tyynyn? Tai lampaantaljan?
Tehtäväkseen karhu oli ottanut narsissien vartioimisen. Se oli ilmeisesti
kuullut, että talon emännällä on paha tapa limpsoa pihakukkia vaasiin. Karhuvaari on tehty
kanaverkosta ja meriheinästä. Taputtelin heinää verkosta muotoilemani luurangon
päälle ja kieputtelin sen kiinni kullanvärisellä spiraalilangalla. Silmiksi ja
nenänpääksi liimasin ruskeat napit.
Värkkäsin nallen esi-isiä monta vuotta sitten ihan lahjoiksi asti, mutta sitten
unohdin nallentekopuuhat tykkänään. Onneksi en kuitenkaan ole vielä liian vanha
äidiksi...
Vanha rouva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti