Maiskuttelua Rapakon keskellä

Azorilaiset aamumme alkoivat tuhdilla kahvilla ja parin tunnin kävelylenkillä. Yleensä aamukävelyt johtivat Ponta Delgadan kauppatorille, missä on tarjolla kalaa, lihaa, juustoja, vihanneksia, hedelmiä ja kukkia. Sitten kiemurtelimme takaisin hotelliin herkkuostosten kanssa, asetuimme uima-altaalle pariksi tunniksi ja annoimme ajan kulua, kukkojen kiekua ja auringon porottaa.

Kunnes alkoi hiukoa. Herkut esiin ja päälle pullo kuohuvaa mansikoiden kera. Vanha herra oli hätää kärsimässä, kun mansikkadrinkistä ei ottanut tullakseen mitään. Mansikat eivät mahtuneet laseihin. Ei muuta kuin mansikka toiseen käteen ja juomalasi toiseen, niin johan alkoi Lyyti kirjoittaa, kuten mummuvainaa sanoisi. Suosittelen muuten lämpimästi azorilaisia mansikoita ja ananaksia - makeampia ja mehukkaampia saa hakemalla hakea.

 

Illan tullen oli vuorossa ruokapaikan metsästys. Azorilaiset eivät hyviä ravintoloitaan pahemmin mainosta kirkuvin kyltein tai sisäänheittäjin. Seinässä on ovi, ja jos tollo turisti ei tajua astua sisään ovesta, niin kuolkoon nälkään. No, me menimme monesta ovesta sisään ja söimme itsemme kylläiseksi jos jonkinlaisilla merenelävillä. Grillattujen simukoitten päälle maistuivat valkosipuliset jättikatkaravut. Pääruoaksi miekkakalan, tonnikalan tai sardiinien ohella nautimme esimerkiksi monniskonttiriisiä, kuten Vanha herra tätä sangen maistuvaista ja mereltä tuoksuvaa ruokaa kuivaili.

Jälkiruoat eivät, kumma kyllä, enää mahtuneet Vanhaan rouvaan, joka yleensä syö kaikkea makeaa, makoisaa ja mukavaa erittäin paljon ja erittäin mielellään. Tällä kertaa merenelävät ja kala tekivät tehtävänsä. Ja odottihan hotellissa vielä muutama mansikka juoman kera...

Eli syötyä tuli hyvin kalastuksen, kukkamatkailun ja katubongauksen lisäksi kesäkuun puolivälissä suuren Rapakon keskellä. 

Vanha rouva