Puita ja muita

 

Ennen lumia sidoin kolme mustikkapuuta tikkujen nokkaan. Yhden mustikkapuun valoin betoniseen jalkaan, mutta sitten älysin siirtää valuhommia ensi kesään ja ulkoilmaan. Sen verran sottaista puuhaa oli betonihommat autotallissa.

Laitoin mustikkapuut olohuonetta ilostuttamaan. Pikkujoulututti sen verran, että otin esille ensimmäiset joulupallot Vanhan herran vastalauseista huolimatta. Ensimmäisen aidon kuusenkin lykkäsin maljakkoon.

Ulos betonoin puujalan, johon värkkäsin kuusesta kuusen. Pikkukuusi kera punaisen ruusun pääsi koristamaan seinässä roikkuvaa kelkka-hokkari-härpäkettä.

Joulukausi on korkattu. Tahti sen kun kiihtyy.

Vanha rouva

Kierrätyspussista

Muutama aika sitten löysin mielenkiintoisen tuunausidean (KLIK) Oli aika -blogin Titalta. 

Kohtasin kuitenkin ylitsepääsemättömiä raaka-aineongelmia. Meillä ei juoda semmoisia juomia, joista jäisi  muovikorkkeja. Piti vasiten töistä nyysiä limsapullonkorkkeja ennen kuin nakkasin pullot kierrätyssäkkiin.

Sitten etenin Titan ohjeiden mukaan. Levitin voipaperia pöydälle. Loppasin keltaisen vissykorkin voipaperin päälle ja mustia limsakorkkeja ympärille. Vielä toinen voipaperi korkkien päälle. Sitten aloin silittää. Kyllä, silittää silitysraudalla. Ensin ei tapahtunut mitään, mutta sitten paksut korkit painuivat lysyyn ja liimautuivat toisiinsa kiinni. Voipaperit irti ja sitten pienoista vääntelyä, jotta kukka asettui oman maun mukaan.

Vanha herra porasi kulmakarvat koholla reiän terälehteen. Liimasin kuumaliimalla helmiä keskustan ympärille. Riipukseksi valikoitui afrikkalainen kierrätyspaperista tehty helminauha.

Minä niin tykkään tästä. Silitän korkeista jotain muutakin, kunhan saan korkkeja.

Vanha rouva

Kuusipuita

Satavuotiaista laudoista (KLIK) jäi palasia, joten Naapurinmies sirkkelöi jämäkuusia. Vanha herra porasi kuhunkin kuuseen reiän ja asensi reikään messinkirenkulan miljoonalootastaan. Hoksasin ripustaa yhden kuusipuun mustikkakranssiin. Mustikkakranssi pääsi alahuonerakennuksen ikkunaan.

 

Päätin edellisen juttuni siihen, että aloin vääntää rautalankaa (KLIK) luomisentuskissani. Rautalangat piti aluksi kieputella korkkiruuville puukapulan avulla. Sitten väänsin kuuden millin paksuisesta korkkiruuvista kranssille kaksinkertaisen rungon. Lopuksi kieputtelin rungon ympärille ohuempaa rautalankakorkkiruuvia. Syntyi syheröisen graafinen rautakranssi. Koska kuusipuita oli valmiina, ripustin semmoisen rautalankakranssiin.

Vielä on kolme kuusipuuta jemmassa, joten kaipa minun pitää kehitellä niille uusia elämäntehtäviä. 

Olisiko ideoita?

Vanha rouva

Turhaa työtä

Sain valmiiksi paksuilla puikoilla paksusta langasta kudotun paidan. Ei mallia, ei ohjetta, vaan oma pää ja omat mitat. Kevyt ja ilmava paita peittää pepun ja on laatikkomaisen väljä. Ei purista eikä kiristä mistään. Se on tärkeää, kun haluaa kietoutua lämpimään eikä halua joka makkaran näkyvän.

Muuten hyvä paita, mutta nyt tulee se iso MUTTA. Miksi hiivatissa suuren suomalaisen langanvalmistajan langat hinkkaantuvat parin käyttökerran jälkeen nukkaisen ja nuhjuisen näköisiksi? Ihan kuin paitaa olisi käytetty monta vuotta. En uskalla edes ajatella, minkänäköinen paita on pesun jälkeen. Turhaa työtä on turha tehdä. Oli sitten sen viimeinen kerta, kun ostin kotimaista.

Nämä kahdet villasukat kudoin saksalaisesta sukkalangasta. Vasiten halusin kokeilla, miten lanka nyppääntyy. Ei nyppäänny. Kirjavia sukkia olen pitänyt koko kesän. Pitänyt ja pessyt ja pitänyt. Ne ovat yhtä tasaiset ja nypyttömät kuin yksiväriset, vasta valmistuneet sukat.

Jos joku tietää hyvän suomalaisen neulelangan, kertokoon. Langan pitää olla pesunkestävä, nypytön, vanumaton ja venymätön. Sen pitää pitää värinsä, tuntua mukavalta ja olla lämmin.

Vanha rouva