Hamsterihommia

Käsillä on se aika vuodesta, kun:

a) säilykepurkit loppuvat kesken,

b) sierrettyneitä sormia pitää piillotella,

c) hirvikärpäsinho kohoaa potenssiin miljoona,

d) keskellä yötä pitää tarkistaa, montako omenaa on tippunut maahan,

e) saa leipoa marjapiirakkaa,

f) etikkaa kuluu sammiokaupalla,

g) yrttipenkkien äärelle saksitaan tovi jos toinenkin,

h) retkieväitä tehdään ja niitä syödään ennätysmääriä.

Olen hillonnut, pikkelöinyt, kuivannut, muusannut, paloitellut, nuuhkinut ja kerännyt. Tuloksena hilloja, piirakoita, etikkakurkkuja ja pakastettuja herkkuja.

Olen hompsinut, lampsinut, kumarrellut ja kyykistellyt. Tuloksena marinoituja, kuivattuja ja pakastettuja herkkutatteja.

Seuraavana hamsterihommana on tarjolla variksenmarjojen keräystä.

Ei muuta kuin eväitä tekemään.

Heippa!

Vanha rouva

Paraatilituja ja humalahiiriä

Tiedäthän peltotaskuruohon, tuon hauskan litteitä lituja kasvattavan rikkakasvin, joka kukkii dumpatuissa maankasoissa ja joutomailla? Kasvi on vihreä kesällä, mutta muuttuu kuivuessaan oljenkeltaiseksi. Löysin tänä kesänä rakennustyömaan kupeesta valtavan taskuruohoapajan ja korjasin helisiviä kasveja puutarhavarastoon kuivumaan. Ne kuivuivat pystyyn (ja haisivat kuivuessaan väkevältä nauriilta).

Otin suhutettavaa kalkkimaalia ja värjäsin koko kimpun samettisen vaaleaksi. Laitoin ison kimpun paraatipaikalle, ruokapöydän päähän. Siinähän seisovat valostuttamassa pimeneviä iltoja.

Naapurin Sari kiikutti minulle ison kassillisen humalanvarsia. Kieputtelin niistä harottavan kranssin. Kranssi ruskettui kuivuessaan. Sehän piti oitis suhutella kalkkimaalilla valkeaksi. Ilme muuttui utuisen pehmeäksi.

Nostin humakranssin takan päälle. Pian huomasin humalan saaneen vieraita vierelleen. Kaksi sytytyshiirtä oli toiveikkaina pelastautunut takkapesästä.

Mitähän sitä seuraavaksi suhuttelisi?

Vanha rouva

Vastapaino

Pihalla saa taiteilla sadekuurojen välissä. Ilma on lämmin, mutta sääennustuksista välittämättä ukkoskuurot tulevat ja menevät omien aikataulujensa mukaan. Niillä on siihen täysi oikeus. Minä poloinen tanssin niiden armoilla kumpparit jalassa ja pää (ukkos)pilvissä. Vihdoinkin sataa!

Tuhnuisen ilman vastapainoksi laitan näytille kuvia parin viikon takaa, kun ei satanut. Itse asiassa ei satanut kuukauteen. Lähdimme Vanhan herran kanssa meriretkelle. Otimme eväät ja onget mukaan. Eväät olivat pääasia, onget rekvisiittaa.

Maailma oli niin kaunis.

Lokki katseli heijastusta.

Liikkeellä oli muitakin, valkeita purjeita.

Tauon paikka. Valkea hiekka. Lämmin vesi. Kahvin tuoksu.

 

Saari täynnä pieniä ihmeitä.

Se päivä oli hyvä.

Niin on tämäkin. Erilailla.

Vanha rouva

Kaikkea se kesä teettää

Vintillä on kököttänyt suuri puuloota, joka on ollut täynnä Vanhan herran työkamppeita (vaatteet ovat vuosien saatossa suurentuneet muodottomiksi haalarikummituksiksi - totta, näinkin voi päinvastaisista huhuista huolimatta vaatteille käydä).

Veimme vaatteet hyväntekeväisyyteen. Sitten kysyin kainosti, että mikäs se tämä loota oikein on. Lootasta löytyivät Vanhan herran mummun nimi ja osoite sekä Vanhan herran isän nimi ja osoite. Toinen Suomessa, toinen Ruotsissa. Loota osoittautui rahtilaatikoksi, jolla on lähetetty muuttotavaroita Ruotsista kotipuoleen. Hyvä, etteivät Vanhaa herraa sentään lähettäneet lootassa mummulle ;)

Edelleen hyvin kainosti kysyin, että voisiko lootan ottaa käyttöön. Seurasi mulkaisuja ja murahduksia:

Vanha herra: Mitä p-lettä sinä tolla rumalla ja kuppasella puulaatikolla meinaat tehdä?
Vanha rouva: No kun minä ajattelin, että...
Vanha herra: Älä edes unissasi kuvittele, että toi toosa vietäis sisälle!

Kun kerta lupa irtosi noin helposti, minä pesin 60-vuotiset pölyt kartanolle ja annoin lootan kuivua rauhassa. Sitten otin pensselin ja sudin kupat ja raapaleet piiloon. Vanha herra tuhisi koko prosessin ajan, mutta suostui sentään irrottamaan lukot ja kannatinrivat maalaamisen ajaksi. Pani ne myös takaisin paikoilleen.

Niin päätyi tuunattu loota keskelle olohuonetta. Loota tuli suureen tarpeeseen, sillä meillä ei ole ikinä ollut sohvapöytää, jonka sisuksiin saa kaiken roinan piiloon. Nyt Vanhan herran mieluisin telkkarinkatseluasento on rönöttää sohvalla kintut lootan päällä. Kuulemma "soiva peli" ;)

Samalla, kun raivasimme vinttiä, löysin muhien seasta messinkisen verhotangon. Se taitaa olla ensimmäisiä yhteisiä ostoksiamme 29 vuoden takaa. Maksoi silloin 5 markka osto- ja myyntiliikkeen lopettajaisissa. Nyt se pääsi olohuoneen seinälle koristukseksi. Ripustin siihen vesi-liima-seoksella kovettamiani vanhoja pitsiliinoja kera kristallien.

Nyt on olkkari maalattu, koristeltu ja mööpleerattu. Kaikkea se kesä teettää!

Vanha rouva