Vanha herra repi minut väkisin sohvan uumenista ja hyvän kirjan parista merenrantaan. Katselimme pikkupakkasen somistamaa rantaa ja kuuntelimme jäiden helinää vasten rantakaisloja.
Sitten köpöttelimme rantaruovikon kautta kotikartanolle. Minun ei tarvinnut repiä Vanhaa herraa väkisin, sillä hän aavisti saavansa ihanan iltakahviseuran lisäksi jotain muikeata:
Vanha rouva
Palan tuota kakkua olisin voinut minäkin maistaa. Kauniita kuvia taas! Sopii tähän maanantaihin, kun täällä on perin harmaata ja kosteaa. Tulkoon alkaneesta viikostasi mukava!
VastaaPoistaAlkanut viikko on pelkkää lusmuilua kirjojen, kudinten ja ruoanlaiton parissa.
PoistaEi kuulosta pahalta tuokaan..! 🤭
PoistaAlimmainen ei ole kakku. Tiedoksi vaan. Tuo oikea kakku on herkullisen näköinen. Toisaalta olen eilisen isänpäiväkakun jäljiltä edelleen kovin herkkävatsainen, joten ei nyt oikeastaan tee mieli kaakkua. Pitäisi selviytyä töihin ja siellä herkkävatsaisuus on hankalaa. koettu on sekin ;D
VastaaPoistaPoistin ei-kakun kuvan. Oikea kakkukin on poistettu ;)
PoistaRannan jäähileet ovat kuin taideteoksia. Ja miten herkullinen kakku, nam!
VastaaPoistaJään eri muodot ovat taideteoksia. Jokainen erilainen ainutlaatuinen ja niin kaunis.
PoistaPikkuPakkanen oli kyllä tehnyt parastaan - loihtinut sellaista taidetta, että!! Aurinkokin helli rannassa astelevia - eikös ollutkin hyvä että irtaannuit kirjasta...
VastaaPoistaSuut makiaksi olette pistäneet.... minä onneton kaaleja vain kokkasin...
Anoppi sentään teki ukkokullalle ja muillekin suvun miehille toivomaansa mustikkapiirakkaa...
Onneksi ukot saivat mustikkapiirakkansa. Tänään voisinkin vääntää semmoisen...
Poista