16.1.2022

Kotirannan ihmeitä


Myrskytuuli puhalsi vettä vanhan jään päälle. Pakkanen teki taikojaan ja nyt kotiranta on täynnä ihmeitä. Hetki laskevan auringon valossa on luotu hiljentymiselle ja kiittämiselle. 



On purjeita ja paasia, rypylää ja rosoa. Timanttejakin löytyy merenaukean verran. Lapikkaan alla ratisee, ritisee ja paukkuu. Aurinko maalaa punakeltaisella pensselillä ja pilvet karkaavat, kiemurtelevat ja savuavat.



Joskus maailma on niin pieniä ihmeitä täynnä, että itseään kaikkivoipaiseksi luulottelevan ihmisen on kumarruttava, polvistuttava ja laskeuduttava navalleen jään pinnalle. Silloin aika pysähtyy ja maailma on hyytävän hetken kaunis.


Hyvää uutta vuotta!

Vanha rouva


6 kommenttia:

  1. Eikös olekin ihanaa, olla pieni ihminen ihmetystä täynnä talvisen luonnon edessä.

    VastaaPoista
  2. Ihan tavattoman mahtavia kuvia, kiitos niiden jakamisesta!!!!
    HYVÄÄ uutta vuotta! ♥

    VastaaPoista
  3. Jäin miettimään, jäätyykö meri eri tavalla, kuin järvi? En muistan ainakaan tuollaisia taideteoksia nähneeni. Toisaalta en ole ryöminyt järven jäälläkään vähään aikaa. Yritän pysyä enimmäkseen pystyasennossa jään päällä, kun ei ole piikkipohjakenkiäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, nyt tuli vaikea kysymys. Olen ryöminyt vain meren jäällä, oten kokemusperäinen järvenjään havainnointi on aika minimaalista. Pystyasennossa pysyminen on muuten luiden kannalta suositeltavaa - ainakin tällä iällä ;)

      Poista