25.8.2016

Pikku lomanen

Viikon loma on takanapäin. Kaksi päivää poimin marjoja ja lopun ajan lietsusin kylillä. Olisin lietsunnut kauemminkin, mutta pomo sähkötti "Olet korvaamaton, tule takaisin!", joten minähän tulin ja aloitin työt ennen aikojani... Paljon kuitenkin viikossakin kerkiää, kun on funtsaillut liitoreittinsä jetsulleen.


Ensiksi lensin Helsinkiin. Koko kaupunki oli kääritynyt josjonkinmoisiin vaatteisiin. Eino Leinon ilmekään ei värähtänyt, vaikka ympäristön puut olivat saaneet kumman pilkkutaudin. Ateneumissa oli pyykit ripustettu liehumaan koko ala-aulan leveydeltä.


Ateneumissa vietin rauhallisen tuokion maailman rakkaimman ystäväni kanssa. Kertasimme tutut maalaukset ja löysimme muutaman uuden tuttavuuden.

Olenko muuten kertonut, että olen saattanut ystäväni ja hänen miehensä yhteen? Opiskeluaikoina nuo kaksi kiertelivät ja kaartelivat toisiaan kuin kissa kuumaa puuroa, mutta mitään valmista ei tuntunut syntyvän. Niin minä sitten yhtenä vappuna annoin aika suorasanaisesti kummankin osapuolen ymmärtää, että olis paree alkaa styylata oikein kunnolla... siitä on kulunut yli kolmekymmentä vuotta ja vielä nuo näkyvät styylaavan ;)


Helsingistä huruuttelin junalla Hämeenlinnaan. Viime vuonna kävin 1700-luvun markkinoilla Isossakyrössä (KLIK) ja tänä vuonna pääsin Hämeenlinnan keskiaikaisille markkinoille. Sanon vaan, että olipahan mukava juttu:


Vanha herra vei minut Vanajan linnaan. Siellä me pötköttelimme ja illastimme oikein herroiksi ja rouviksi. Seuraavana päivänä menimme markkinoille:


Nähtävää ja maisteltavaa oli paljouteen asti. Hauskinta oli pyöveli, joka oli kovin surullinen. Nykyajan työaikalait kun kieltävät häneltä virantoimituksen viikonloppuisin. Voi surkeus miesparkaa.


Osallistuimme linnassa draamaopastukseen "Kaiken maailman väkeä". Oli mukava uppotua keskiaikaisten ihmisten iloihin, suruihin ja pikkukujeisiin. Aivan ihana juttu.


Nykyihmisten kujeisiin pääsimme tutustumaan Tampereen sukulaisissa. Lapset olivat kasvaneet, näsäviisastuneet ja sulostuneet entisestään. Tarjoilut olivat värikkäät sekä maistuvaiset ja yksi siskon miniäehdokaskin tuli testattua ja hyväksi havaittua.


Yöksi menimme mieluisaan paikkaan - entisen emäntäkouluni maille perustettuun kartanohotelliin. 


Tein oitis tupatarkastuksen: samat polut, samat puut, samat navetat ja tallit, missä aikoinani opettelin lypsämistä, traktorin peruuttamista, lastenhoitoa, leipomista, kankaankutomista ja monta muuta tuikitarpellista emännänavua. Kaikista opeista on ollut hupia ja hyötyä, ehdottomasti.


Koulun pihapiiriin on perustettu perinnepiha perennoineen ja yrttimaineen. Kovin kaunis on pikkuinen mökki, joka on täynnä pelakuita, punaisia, valkoisia, vaaleanpunaisia. 

Sitten olikin aika palata takaisin kotio. Mutta lomaseni kruunasi vielä yksi pysähdys - piipahdimme pikipäiten ihanaisen Intsun luokse kahville. 


Viikko oli täynnä uutta ja vanhaa, sinistä ja lainattua.
Täydellinen pikku lomanen.

Vanha rouva

4 kommenttia:

  1. Toimelias lomanen - paljonhan tuohon mahtui nähtävää, enemmän kuin useamman koko kuukauden pituiseen lomajaksoon 😃
    Ateneumissa tahtoo kans käydä - on jo useampi vuosi edellisestä kerrasta.
    Viehättävä pelargoniahuone ❤️
    Ja taas vaudilla kotia, niinpä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin minä kovasti jarruttaa teidän kylän kohdalla, mutta herra polki kaasua siihen malliin, että yritykseksi jäi. Ens kerralla.

      Poista
  2. Kiva nähdä kuviakin sun reissusta! Juu,jotenkin tutun näköinen maton reuna....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittaa, kun en käärinyt mattoa rullalle ja heittänyt takaronttiin...

      Poista