16.6.2015

Kylmää kauneutta


Kesän ensimmäinen Lapin matka on tehty. Elokuussa sitten toisen kerran. Ajelimme Norjan puolella tutuissa maisemissa, mutta kummasti minä aina haltioidun karusta kauneudesta: pienistä kylistä, lammaslaumoista, valkeista kivistä, suolaisesta tuulesta, ruskeasta juustosta, siintävistä rannoista, purojen jääkylmästä vedestä...

 

Suomen puolella asustelimme viikon päivät tutussa mökissä tutun isäntäparin luona. Totta puhuakseni Vanha herra majaili suurimman osan ajasta Tenossa:


Minä bongasin tuttuun tapaan kiviä ja laineita:


Nautin Vanhan herran saaliskaloista:


Hommasin itselleni myös uuden ystävän, jonka suosioon pääsin perinaisellisin keinoin - vatsan kautta:


Halkopinon alla majaili söötti myyrä, joka rakasti porkkanoita, tilliä, omenaa, kirsikkahilloa ja kanelipullaa. Taimenesta se ei jostain syystä pitänyt, vaan mullisteli minua kiukkuisesti nappisilmillään moisen aterian ääreltä.

Kotimatkalla poikkesimme metsään jossain Sodankylän ja Rovaniemen välimaastossa. Kotiintuomisiksi saimme korillisen herkkuja:


Nyt on pyykit pesty ja tavarat laitettu talteen odottamaan seuraavaa reissua. Toivottavasti silloin ei tarvitse varautua tähän:


Kylmästä kauneudesta tarpeekseen saanut

Vanha rouva

3 kommenttia:

  1. Tuonne mekin lähdemme elokuussa, ensi kertaa, länsi on jäänyt käymättä, itä-Lappi tuttua hyvinkin! Upeat saaliit isännällä ja Sinulla nuo upeat maisemakuvat! Kiitos tunnelmasta, joka odottaa!

    VastaaPoista
  2. Ensikesänä sitä miekin kerään kiviä kun mies kalstaa, mutta myyriä en kyllä syötä.:)

    VastaaPoista
  3. Ihana korvasaalis.
    Kylmä on kaunista, hieno reissu.

    VastaaPoista