Grillattujen maissien päälle piti keksiä jotain jäynää ainaisen voilaapaisun sijasta, kun meille oli tulossa kunnianarvoisia vieraita. Silppusin kasvimaan yrttejä ja vaivasin ne huoneenlämpöiseen voihin. Pyörittelin palloja ja pallojen keskelle tökkäsin rohtosamettikukkasen. Salaatti puolestaan kaunistautui kehäkukan terälehdillä.
Kunnianarvoisat vieraat eivät uskaltaneet syödä kukkasiani, vaikka ne on ihan oikeasti kasvatettu hellällä hoidolla, sadevedellä ja ilmalannoituksella (lue: puhuttu peetä paljon ja hartaasti kasvimaan laidalla). Tästä sydämistyneenä korotin panoksia ja kunnianarvoisten vieraiden seuraavalla visiitillä tarjosin savukalapiirakkaa, jonka munamaitoon vispasin tilliä ja kehäkukanterälehtiä. Eivätpä saaneet nypittyä terälehtiä erilleen, lällällää!
Istutimme keväällä pottumaahan muutaman rivin Blue Congo -perunaa. Muusi tehdään ihan normaaliin tapaan ja maku on ihan normaalin pottumuusin maku. Väri vaan on eksoottisen violetinsininen.
Mitä väriä ja mitä kukkajekkua sitä seuraavaksi keksisi?
Vanha rouva
Voi,voi kuinka minäkin haluaisin olla sun kunniarvoisa vieras. Mä söisin kaikkia ja sen kyllä huomaa!
VastaaPoistaOi oisimpa saanut olla vieraasi, nam, kukat oisin syönyt, no en ehkä samettikukkaa. Miun mummolassa oli tuota sinistä perunaa ja lapsena se kyllä oli vähän erikoista, mutta syötiin se ilman suurmpia kiukkuiluja. Leivoppa kakku jossa kukkasia joukossa.
VastaaPoistaNiin on silmälle ja vatsalle ruokaa samalla kerralla, hyvä kuvaaja olet!
VastaaPoistaNiin ihanan värikästä tarjottavaa. Hieman minäkin hämmästelisin pottumuusin näköä.
VastaaPoistaAi että on makoisan näköisiä herkkuja tarjolla.. nam sanon minä:)
VastaaPoista