23.6.2013

Lisää juhannustaikoja

 

Juhannuspäivänä jatkoin kukkien keräämistä edellisyön taioista huolimatta. Tällä kertaa ruusut pääsivät uimaan, eivät tyynyn alle. Pesuvati sai uuden viran kasvimaani kaunistuksena. Ja kas kummaa, heti se unissa näkemäni mielitietty ilmestyi vierelleni puuhastelemaan. Kerkesin sentään koiranputkivaasin ja pöytäliinan sipaista tieltä pois ennen kuin...

...saksilla ja suuremmalla pesuvadilla varusteltu Vanha herra kävi sipulipenkkien kimppuun. Nips naps, riks raks. Mehevät sipulin varret saivat kyytiä, kun mies napsi niitä aimo kasan. Pakastimeen mies pilputut sipulit kiikutti. Talvella on sitten niin mukava ripotella kourallinen kesän tuoksua keittokattilaan, hän sanoi pakasterasioita heilutellessaan.


Aina niin ahkeran ja toimeliaan Vanhan herran touhottamista katsellessani aloin potea huonoa omaatuntoa saamattomuudestani. Päätin kantaa korkeni yhteiseen kekoon ja tehdä jotain järkevää taikomisen sijasta.

Haaveilin juhannusaattona kokonaisista juhannuskoivuista oven kummallekin puolelle, mutta Vanha herra ei pyytelyistäni huolimatta uskonut minulle kirvestä koivunhakureissulleni. Ehkä hyvä niin ;) Hain kuitenkin sylillisen pitkiä koivunoksia patiota kaunistamaan. Koivunoksat harottivat juhannuspäivän aamuna pitkin pituuttaan - tuuli oli ne riepotellut taikayönä ympäri kartanoa. Tein niistä karanssin:


Juhannuskranssin lisäksi leivoin juhannuskakun. Mansikkakakkua Vanha herra halusi, mutta kylältämme ei aattona löytynyt mansikan mansikkaa. Teinpä sitten mustikka-raparperikakun, joka sai värityksensä naapurissa liehuvasta lipusta!


Torttupohjan hurautin kukkakakkuvuokaani, sillä siihen jää keskelle semmoinen herkkujen mentävä syvennys. Täytin syvennyksen sokeroimattomalla mustikkahillolla. Päälle pursotin raparperivaahdon: 3 dl kermaa vaahtona, 1 prk mascarponea, 1 dl tomusokeria, 2 rkl hunajaa ja neljästä raparperinvarresta vesitilkassa keittämäni hilloke. Koristeeksi muutama sininen ja valkoinen nompparelli sekä juhannusruusut.

 

Päiväkahviteltuamme oli jo hyvä ja säällinen aika käpertyä nokosille. Sitä se taikominen teettää.

Vanha rouva

2 kommenttia:

  1. Oih,kyllä varmaan kaunein näkemäni juhannuskakku!

    VastaaPoista
  2. Intsu taas. Voi hyvä ihminen,mitä sä nyt minusta unia katselet!! Ai minun puutarhassako jo yksi jumalatar... kukahan se olis.... en minä ainakaan,tälläinen lihavaläskiköntys. Peikkoa muistutan:D

    VastaaPoista