8.11.2012

Punaisia tupsuja ja itämaisia muistoja

Minun piti kutoa kaulaliina itselleni. Semmoinen pitkä, jonka voi kietoa kaksinkerroin kaulan ympärille. Siis piti. Mutta syntyikin kaksi pitkulaista tyynyä. Tupsuja peräti kahdeksan kappaleen verran. Paksusta villalangasta loin silmukoita kolmekymmentä. Kudoin kympin puikoilla pitkää pötköä aina-oikein-mallilla. Niin pitkään kudoin, että sain sisätyynyn mitan kaksinkertaisena täyteen. Sitten ompelin pitkät sivut yhteen, tungin tyynyn pussiin ja tikkasin pään umpeen. Kuhunkin kulmaan kieputtelin tupsun.
Kaiken syynä on moskovalainen matto! Ostin maton vuonna 1990 "virtuaalisesti". Kollega oli Moskovassa, minä Minskissä. Kollega soitti tuttavan kummin kaiman serkusta, jonka kautta voi ostaa edullisesti itämaisia villamattoja. Minä tietysti tilasin semmoisen saatesanoilla "kunhan on punainen". Maksoin matosta 50 (viisikymmentä) markkaa. Unohdin koko maton. Kunnes muutaman vuoden päästä, kun kollega paluumuutti takaisin Suomeen, minulle kävi käsky noutaa matto Kouvolasta. Minähän noudin ja kauhistuin. Matto oli niin suuri, ettei se kuuna kullan valkeana mahtunut huusholliini. Pakkasin maton anopin vintille ja unohdin raukkaparan moneksi vuodeksi. Kunnes löysin sen vintin perukoilta, kun teimme anoppilasta oman kotimme. Nyt se mahtuu keekoilemaan makuukammariin, jonka pinta-ala on vaivaiset 40 neliötä! Väri on punaistakin punaisempi, joten kaulaliinaa punaistakin punaisemmasta villalangasta kutoessani hoksasin, että "Vau! Nyt saa matto värisensä tyynyt!"

Tupsutyynyjen alla on valkovenäläistä käsityötä. Volkovyskin tuhatvuotisessa kaupungissa kohtasin vuonna 1993 kolme suurta ihastuksen aihetta. Ensimmäinen ihastus oli se, että tori oli täynnä suurensuuria ja herkullisenkeltaisia kanttarelleja. Voi sitä muhennoksen makua (kunnes ilkeämieliset suomalaiset totesivat laboratorioissaan, että kanttarellit rätisivät radioaktiivisuuttaan kuin popcornit ikään - surullisenkuuluisa Tšernobyl sijaitsee muutaman matkan päässä). Toinen ihastus (ja kauhistus) oli sementtitehdas, joka oli kuorruttanut koko seudun harmaan panssarinsa alle. Mitään niin kuollutta maisemaan en ole sen koommin nähnyt. Mutta vähän matkan päässä aukesi eteeni lumoava maisema: mökkien poskessa huivipäiset mummut ja mahorkkaa tupruavat vaarit ritirinnan katsomassa tulipunaisina palavia unikkopeltoja. Ruusuja ikkunanpielet tulvillaan. Ja se kolmas ihastus oli likinäköinen, vapisevasorminen vanhus, joka myi kirjailemiaan tyynynpäällisiä muutamasta setelistä. Ostin kaikki kaksi. Ne ovat siitä lähtien koristaneet kotiani. Vanhusta ei varmaan enää ole, mutta hänen työnsä elää...

...kuten elää myös edesmenneen anoppini kirjontatyö. Kun tarkkaan katsot makkarin ikkunanpieltä, hoksaat, että jotain siellä roikkuu. Ikkunankarmissa on verhon sijasta neljä sydäntä, jotka ompelin anopin tyttöihmisenä kirjailemista pöytäliinoista. Liinat olivat kuluneet hiuti vuosikymmenten saatossa, mutta ehjistä kohdista syntyi anopin ainokaisen makuukammariin neljä sydäntä.

Että tämmöisiä käsitöitä, punaisia muistoja, pitsisiä päänalusia ja sydämellisiä ajatuksia.

Vanha rouva

6 kommenttia:

  1. Vauu..että on kauniit tyynyt ja makuuhuone on kuin unelma..tykkään tuhannesti:-)
    Minullakin on vanhoja kirjottuja liinoja...raskisinkohan tehdä niistä sydämiä, pitääpä laittaa mietintä myssy päähän:)

    VastaaPoista
  2. Olen mykistynyt väreistä ja kauneudesta! Olen helpottunut, että noin kaunis matto löysi paikkansa vihdoinkin kotonanne ja sai seurakseen värin innoittamaa sisustusta. VAU!!!!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa punaista ja valkoista, niin raikasta. Hyviä ideoita paljon.

    VastaaPoista
  4. Tuo moskovalainen matto näyttää tosi kauniilta. Venäjällä onkin suuren suuria mattoja. Kaunis on huonekin kokonaisuudessaan. Sydämet kirjailuineen ihastuttaa kovasti. Minunko ois pitänyt jälkkäripöytä syödä. Mä en tainnut syödä kertaakaan jälkkäriä. katsos sitä kun ahneudessaan puffetpöydän ääressä jo alkupaloista syö aika äjkyksi ja sitten änkee pääruokia,niin ei kyllä jälkkäreihin enää millään kykene.

    VastaaPoista
  5. ihanat nuo tyynyt! yksinkertaiset ja kuitenkin niin namit! :)

    VastaaPoista