Kokovuotiskatsaus

Tein vuosi sitten uudenvuodenlupauksen: luen kaikki Euroopan maat läpi edes parin kirjan verran / maa. Puolessa välissä lupaustani julkaisin puolivuotiskatsauksen, joka on täällä. 

Franz Kafka kirjoitti aikoinaan, että "Mielestäni meidän pitäisi lukea vain kirjoja, jotka vaivaavat meitä ja tekevät meihin vaikutuksen. Jos lukemamme kirja ei ravistele meitä eikä herätä meitä kuin vasaralla lyötäisiin päähän, miksi lukea sitä?" Niin totta, mutta toisaalta myös hömpällä on paikkansa kirjallisuuslistallani. Kun joka tuutista pukkaa pelkkää sotaa, työttömyyttä, köyhyyttä, saasteita, rötöksiä, sairauksia, kuolleita, onnettomuuksia ja väkivaltaa, on paikallaan välillä sulkea nuo todellisuuden totuudentorvet. Silloin uppoudun rakkautta, lempeä, romantiikkaa tihkuviin kirjoihin taikka salapoliisiromaanien kiperiin kiemuroihin. Niitä en kuitenkaan luetteloinut tähän juttuun, mutta usko pois, niitä on ollut paljon kuluneen vuoden aikana. 

Nyt, kun vuosi on kulunut, voin ilokseni todeta, että olen loppuvuoden aikana tutustunut seuraaviin eurooppalaisiin:

IRLANTILAINEN

ITALIALAINEN

 

KREIKKALAINEN

BOSNIALAINEN, ALBANIALAINEN ja KROATIALAINEN 

POHJOISMAKEDONIALAINEN JA MAKEDONIANALBANIALAINEN

 

 

UNKARILAINEN

SAKSANVENÄLÄINEN

RANSKALAINEN

ESPANJALAINEN

PORTUGALILAINEN

NORJALAINEN JA MALTALAINEN

 

TSEKKILÄINEN

 SUOMENVENÄLÄINEN VALKO-VENÄJÄSTÄ

SOKERINA POHJALLA 

KAKSI ERILAISTA KIRJALLISUUDEN KOHTALONHETKEÄ

Euroopan valloitukseni on vielä kesken. Belgia ja Alankomaat odottavat minua, sillä en yksinkertaisesti ole ehtinyt syventyä em. maiden kirjallisuuteen. Itä-Eurooppa, Balkan ja Espanja veivät sydämeni, joten niihin jäin junnaamaan pitkäksi aikaa kuluneena vuonna. Lukulistallani ovat lisäksi vielä seuraavat maat, joiden suomeksi käännettyä kirjallisuutta on vaikea, ellei lähes mahdoton löytää: Andorra, Liechtenstein, Luxemburg, Monaco, Montenegro, San Marino, Vatikaani. Jos tiedät em. maista jonkun kaunokirjallisen teoksen suomen kielellä, kerro ihmeessä!

Lopuksi haluan tuoda esiin kirjallisuuden kääntäjien merkityksen. Luen venäjäksi ja englanniksi sujuvasti, mutta ilman ammattitaitoisia, asiantuntevia ja taiten ja harkiten tehtyjä suomennoksia olisi tämäkin lukulupaus jäänyt pitämättä. Kunnia siis kääntäjille, ihan semmoisille vanhanaikaisille tekoälyttömille suomentajille, jotka elävät ja hengittävät kirjailijan kanssa yhtä matkaa. 

Tässä kuva Oulun kaupunginteatterista hetkeä ennen Leon Tolstoin Anna Kareninan alkua. Venäläinen kirjallisuus on sydämessäni aina - kiitos kielenkääntäjäopintojeni ja viisaiden venäläisten opettajieni, jotka panivat oppilaansa lukemaan venäläiset klassikot etuperin ja takaperin. Niiden ansiosta on helpompi ymmärtää tätäkin aikaa.

Vanha rouva

Tuunattua joulua

Tässä on alkutilanne: iso kasa pahvisia lanka(?)kartioita. Niitä olisi saanut ottaa niin paljon kuin olisi halunnut kantaa. Yritin olla kuitenkin kohtuullinen hamstraaja - varsinkin kun ei ollut minkään sortin tajua siitä, mitä kartioista voisi tuunata. Kartiot olivat tarjolla Tam Silkin tehtaanmyymälässä Kangasalla. Samassa paikassa, mistä viime vuonna ostin hullunhalvalla kaksi kenkälaatikollista valkoisi aja mustia pitsinpätkiä. 

Vuoden olen miettinyt niitä pitsinpätkiä. Iltana muutamana selasin Instaa ja mietin, miksi lenkkiketjut ovat nyt niin IN. Tiedäthän ne ketjut, joita kansakoulussa väkerrettiin paperista kuusenkoristeiksi. Sitten se iski, se suuri älynväläys!

Vaaleista pitsinpätkistä syntyi kolme piiiiiitkää pitsiketjua. Niin pitkää, että sain ne ripustettua pönttöuunin pellinvarsiin. Siinä ne nyt roikkuvat. Paikassa, johon olen vuositolkulla ollut miettivinäni jotain koristetta, joka ei hyökkää Vanhan herran päälle.

Mustat pitsit odottavat vielä tulemistaan. Onhan tässä aikaa. Jonain kauniina päivänä saan kuningatarajatuksen - ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi näitä kynttilänjalkoja kypsyttelin aikoinani monta vuotta. Keskellä on entinen lampunjalka ja sen kummallakin puolella kirppareilta löytyneitä jalkoja. Osa oli valkoisia, osa kultaisia, osa ei minkään värisiä. Maalasin ja hion ne kulahtaneen mustiksi. Nyt ovat ikään kuin "samaa sarjaa".

Mennäänpä sitten pahvikartioihin. Niistä sukeutui ilman pahempia synnytystuskia suuri kuusimetsä:

Kudoin jämälangoista kuusenhuput, jotka viritin kartioiden ja jatkolatvojen päälle. Vanha herra sahasi liiteristä löytyneistä oikeista kuusenoksista kuusenjalat. Liimasin ne pahvipyörylöiden avulla kartioihin. Metsän alusta on peräisin talomme rossipohjasta löytyneistä laudoista. Punatulkut ja kärpässienet löytyivät kirpparilta. Siinä se. 

Nyt on tuunattu joulua sen verran, että on aika pötkähtää sohvalle syömään suklaata ja lukemaan lahjoja. Ja ehkä ottamaan toinenkin suklaa.

Vanha rouva

Kaksi klassikkoa

Heinäkuussa pääsin tutustumaan Heinolan taidemuseon ja kaupunginmuseon laajaan yhteisnäyttelyyn, jonka nimi oli "Kauneuden kosketus". Muotoilija Ritva-Liisa Pohjalaisen 50-vuotisjuhlanäyttely kuljetti minut aikamatkalle läpi suomalaisen muotoilun. 

 

 

Näyttely sisälsi 150 teosta ja esinettä: taidelasiteoksia, hopeakoruja, iltapukuja, pienoismalleja, ryijyjä, keramiikkaa sekä teräsveistoksia.

Pari viikkoa sitten piipahdin Jyväskylässä Suomen käsityön museossa. Muotoilija Markku Pirin retrospektiivinen näyttely "Pirinsininen ja muita värejä" oli muotoilun, käsityön ja taiteen juhlaa. 

Piri aloitti uransa tekstiilitaiteilijana, mutta monitaiturille ovat muutkin materiaalit tuttuja. 

  

 

Piri on suunnitellut kodintekstiilejä, vaatteita, lasiteoksia, keramiikkaa, kaakeleita, tapetteja, hotellisisustuksia sekä teatteripuvustuksia ja -lavastuksia.

Suomen käsityön museo on ainoa laatuaan koko Suomessa. Se on valtakunnallinen vastuumuseo, joka kertoo suomalaisen käsityön tarinaa. Käsityö on laaja käsite, joka kattaa pehmeitä ja kovia materiaaleja, perinteisiä tekniikoita ja uusia innovointeja. 

Museon pysyvät näyttelyt ovat "Kädenjälki - Taidon kertomaa" sekä "Ajaton perinne - Suomalainen kansallispuku". 

Nämä kaksi klassikkoa kertoivat minulle suomalaisen käsityön merkityksestä. Käsityö on minulle osa elämää. Se on arkea ja juhlaa. Sanoo hän, jonka mummu opetti virkkaamaan ja kutomaan, leikkaamaan ryijyn nukkia ja solmimaan maton hapsuja. Ilman käsitöitä olisin kädetön.

Vanha rouva

Joulukranssi

Joulukranssi on valmis. Pohjana pyöränvanne, jonka virkkasin punaisella umpeen. Sitten jämäpunaiset ja mohairit ruusuiksi. Sujuvasti tuli ruusuja virkattua, kun Vanha herra ajeli autolla Tampereelle ja sieltä takaisin. 

Kuljetin kahta lankaa rinnakkain, jotta sain aikaiseksi muhkeita ruusunkukkia. Langat ovat peräisin kirpparien lankapussukoista. Mohair on peräisin ystävän loppumattomista lankalaareista. 

Nyt on koukulla jotain ihan muuta. 

Ei punaista, eikä kukkasia ;)

Vanha rouva