Ulkomailla Ruotsissa

Bestiksen kanssa risteilimme Gotlantiin. Visbyn pikkukaupunki oli määränpäänä kokonaiset yhdeksän tuntia. 

Visbyn perustamisajankohtaa ei tiedetä. Ensimmäiset kirjalliset lähteet tunnetaan vasta 1200-luvulta. Kaupunki oli osa Tanskaa 1300-1600-luvuilla, minkä jälkeen valta siirtyi Ruotsille. 1100-1300-luvuilla Visby oli tärkeä Hansaliiton keskus. Kaupunki oli Novgorodiin suuntautuneen kaupankäynnin kannalta tärkeä paikka ja toimi myös lähtöpaikkana Latviaan suuntautuneille ristiretkille. Saksalaiset ovat myös osallistuneet kaupungin rakentamiseen. 1800-luvulla kaupunki alkoi kasvaa muurin ulkopuolelle, teollisuus lisääntyi ja ensimmäiset turistit saapuivat. Nykyään Visbyssä asustaa liki 23 000 ihmistä.

 

 

Kaupunki on vuodesta 1995 alkaen kuulunut Unescon maailmanperintökohteisiin. Keskiaikaista vanhaa kaupunkia ympäröi 3,6 kilometriä pitkä kehämuuri, joka on yksi Euroopan parhaiten säilyneistä. Se on korkeimmillaan 11 metriä korkea ja siinä on yli 50 tornia. Torneja on lisätty jälkikäteen ja muuria on myös korotettu useampaan kertaan. Kumma kyllä, en ottanut yhtään kuvaa tuosta muurista.

Kaupungissa oli keskiajalla 17 kirkkoa. Vain Pyhän Marian kirkko on jäljellä. Noin 150 keskiaikaista taloa on säästynyt. Vanha asemakaava on suurimmaksi osaksi pysynyt entisellään.

 

Visby on hurmaava! Pikkuiset talot ovat siistejä ja hyvin pidettyjä. Ilmeinen kunnia-asia visbyläisille ovat kukat. Ruusuja ja sormustinkukkia on niin paljon portinpielissä, seinänvierissä ja katujen varsilla, että ihastusten huokauksista ei tullut loppua.

 

  

 

Pitkäaikainen salainen toiveeni on ollut päästä katsomaan ruusujen Visbytä. Ehdotin ruusureissua bestikselleni ja tämä oli heti valmis matkaan. Siinä ei kauan nokka tuhissut, kun varasin risteilyn netistä. Junailin itseni Helsinkiin, missä astuimme laivaan. Laivalla oli rauhallista (paitsi ilta- ja aamubuffetissa, missä huonokäytöksiset suomalaiset kunnostautuivat kyynärpäin etuilemalla, koska eivät ilmeisesti saa Suomessa syödäkseen).

Kuljimme pitkin vanhaa kaupunkia. Välillä piipahdimme maistamaan gotlantilaista kullankeltaista sahramipannukakkua. Liikkeellä oli sopivassa suhteessa turisteja ja ruotsalaisia lapsiperheitä. Mukaan mahtui hyvin. Liki kolmenkymmenen asteen lämpökään ei haitannut, sillä mereltä tuuli sopivan vilpoisasti. 

 

Ulkomailla Ruotsissa kaikki hyvin!

Vanha rouva

Kelta-oranssi-punainen helle

   

 

Keltainen, oranssi ja punainen ovat viikon värit! Niitä löytyy kukkapenkeistä, ruusuaidasta ja ruokapöydästä. Tarjolla savuahvenia kera salaatin ja orvokkivaasin.

Jälkiruokana mustikkatorttu. Koristuksena keltaista, oranssia ja punaista sekä ripaus sinistä omasta puutarhasta:

Helteestä on hyvä nauttia puutarhan varjoisissa paikoissa. Puutarhatuolia on hyvä kiikuttaa paikasta toiseen sen mukaan, missä aurinko ei killota suoraan silmiin. Sitten kirja esiin!

Tämän viikon kirjatkin taitavat olla kelta-oranssi-punaisia - jos ei väriltään, niin ainakin aiheiltaan: onhan aiheena nykyveronmaksajia kuohuttava seniorikansalaisten kohtalo ja historian märkivät haavat.

 

Hellepäivistä voi nauttia myös lähimatkailun parissa. Piipahdimme yhtenä päivänä Utajärven kirkossa ja pikkuruisessa kotiseutumuseossa. Herkkuja kumpikin. 

 

 

Utajärven kirkko valmistui vuonna 1762 ja kellotapuli 1764. Tyyliltään Utajärven kirkko on länsitornillinen tukipilarikirkko, jollaisia on maailmassa vain 12 kappaletta. Niitä on Suomessa 11 kappaletta ja Ruotsissa 1 kappale. Utajärven kirkko on niistä kolmanneksi nuorin. Kirkon suunnittelijaa ei varmuudella tiedetä. Kellotapulin suunnitteli Heikki Väänänen. 

Utajärven kotiseutumuseo sijaitsee kirkon vieressä. Vanhassa lainamakasiinissa  on näytillä maaseudun elinkeinoihin liittyvää esineistöä. 

  

Viileän auton mukavuudessa on hyvä nauttia maalaismaisemista, Oulujokivarren vehmaudesta ja käsityön edistymisestä. Näin meillä ihanalla helleilmalla, miten teillä?

Vanha rouva

Hyvä tuli

Viime viikkolla istuin uhastakin kylmässä puutarhassa. Ei ihan pipoa tarvinnut, mutta lähellä oli. Kylmänkankeana virkkasin jämälangoista kukkasia. Siinä menivät pitsipaidan, pipojen, sukkien ja huivien jälkeenjääneet. Muutaman lisäkerän hain kirpparilta, kun pohja alkoi häämöttää virkkuukopassa.

Patiokranssin pohjana on polkupyörän vanne. Sain niitä ison nipun paikallisesta nuorten työllistämispajasta. Olisin saanut koko kuorma-autolavallisen, mutta olin vaatimaton ja otin vain kymmenen.

Pehmustin vanteen kerniliinan jämällä. Niin vanne ei ollut enää aivan luikku. Virkkasin kernin peittoon pylvässuikaleella. Sitten liimasin ruusut paikoilleen ja lisäsin muutamaan kukkaseen tilpehöörilaatikon pohjalla pyörineen pallon keskustaa merkkaamaan.

Nyt on patio sävy sävyyn kalusteista kranssiin. Hyvä tuli. Mutta mitä tekisin niistä lopuista yhdeksästä vanteesta?

Vanha rouva

Puolivuotiskatsaus

Tein uudenvuodenlupauksen: luen kaikki Euroopan maat läpi edes parin kirjan verran / maa. Ensimmäisten parin kuukauden aikana luin liettualaista, islantilaista, belgialaista, ranskalaista, suomalaista, ruotsalaista ja englantilaista kaunokirjallisuutta. Unohdin kuitenkin kuvata todistuskappaleet. Nyt, puolessa välissä vuotta, voin ilokseni todeta, että on tullut sekä kuvattua että luettua:

VIROLAISIA

 

LIETTUALAISIA

 

PUOLALAISIA

  

  

TSEKKILÄISIÄ

 

BULGARIALAINEN ja TRANSNISTRIALAINEN

 

UKRAINALAISIA

 

 

 

GEORGIALAINEN

1000-sivuinen eepos Stalinin lempiviinin kera ja ilman:

RANSKAN VENÄLÄINEN ja MEÄNMAAN RUOTSALAINEN

 

Nyt on luvussa 

TSEKKILÄINEN ja SVEITSIN VENÄLÄINEN

Kovin näkyy olevan itäeurooppalainen painotus. Täytyy varmaan siirtyä Latvian ja Unkarin jälkeen Etelä- ja Länsi-Eurooppaan seuraaviksi kuukausiksi.

Mitä olen saanut puolen vuoden mittaisen eurooppalaisen lukuputkeni aikana? Olen saanut palasia hirveästä ja julmasta historiasta ja traagisia ihmiskohtaloita, hurttia huumoria kyynelten läpi, selviytymiskeinoja, inhimillisyyttä ja rakkautta. Maantietoakin on tullut kerrattua aimo annos. 

Haen kirjat Outi-kirjastosysteemimme kautta. Sinne kun ruksaa hakusanoiksi kaunokirjallisuus, suomen kieli, haluttu maa ja aikakausi, alkaa tulla listaa ehdotuksista. Sitten valitsen, teen varauksen ja haen kirjat saapumisilmoituksen jälkeen lähikirjastostani. Helppoa, miellyttävää ja täysin ilmaista hupia. 

Vanha rouva