Jyrkkä EI imurinvarrelle

Piti karsia vaahteraa, koska se varjosti kasvimaatani. Sain ämpärillisen neniä, joista veivasin kranssin rautarinkulaan. Ripustin kranssin alahuonerakennuksen ikkunaan. Siis ulkopuolelle.

Piti karsia poimulehtiä, koska kypsyvät kukinnot heittelevät siemeniään holtittomasti pihamaalle. Sain kottikärryllisen kukkavanoja, josta veivasin kranssin polkupyörän vanteeseen. Vein kranssin vinttiin kuivumaan. Siis sisäpuolelle.

Vintissä poimulehtikranssi kuivui rapsakan vihreäksi. Vaahterakranssi sen sijaan muuttui auringossa rapsakan oranssiksi. 

Naulasin kranssit kammarin seinälle sisäkkäin. On kokoa ja on vinkeitä värejä. Pitää muistaa, etten hajota hauraita kötöstyksiä imurinvarrella huhtoessani. 

Vanha rouva

Pala taivasta

 

Olen uittanut varpaita ja kumisaappaita kirkkaassa ja kylmässä vedessä. Niin kylmässä, ettei edes 31-asteen helle saanut uimaan. Niin kirkkaassa, että aurinkolasit piti olla pitkälle iltaan.

Kuljin puolitoista viikkoa pitkin kivisiä rantoja. Ihmettelin luonnon voimaa ja sitkeyttä. Kirosin ihmisten typeryyttä. 

 

Syynä kiroiluun on ryöstökalastus, minkä takia lohelle ei ole luonnollista ruokaa ja sen takia niitä on vuosi vuodelta vähemmän ja niitä nousee tuskin ollenkaan Tenoon. Sen sijaan toisen typeryyden seurauksena lohen asumajokea kansoittavat kyttyrälohet, Neuvostoliiton lahja pohjoisille merialueille. Lohta ei saa kalastaa Tenosta. Sen sijaan harjusta ja taimenta saa kalastaa perholla.

Vanha herra kalasti iltayöllä.

Vanha herra kalasti illalla sateessa.

Vanha herra kalasti aikaisin aamulla.

Vanha herra kalasti päivällä hirmuisessa helteessä.

Vanha herra perkasi, suolasi ja savusti saaliinsa iltamyöhällä.

 

Seurasin herrani touhuja silmä kovana. Kun heittotahti hyytyi, tarjoilin pyttipannua tai voileipiä kahvin kera. Muuten leikin mannekiinia komeissa maisemissa, luin ja kudoin.

Sunnuntai- ja maanantai-illan välisenä aikana Tenossa on rauhoitus. Silloin ei saa kalastaa. Me lähdimme autoajelulle Norjaan. Vanha herra näytti minulle palan taivasta paikassa, mihin Teno laskee.

Aikoinaan kävimme Tenolla joka kesä. Kymmeneen vuoteen minä en kuitenkaan ole ollut Vanhan herran mukana, sillä työni ovat sijoittuneet kesäaikaan. Nyt, kun olen oloneuvoksetar, saan mennä ja tulla ihan oman mieleni mukaan. Se on hyvä juttu.

Vanha rouva

Ulkomailla Ruotsissa

Bestiksen kanssa risteilimme Gotlantiin. Visbyn pikkukaupunki oli määränpäänä kokonaiset yhdeksän tuntia. 

Visbyn perustamisajankohtaa ei tiedetä. Ensimmäiset kirjalliset lähteet tunnetaan vasta 1200-luvulta. Kaupunki oli osa Tanskaa 1300-1600-luvuilla, minkä jälkeen valta siirtyi Ruotsille. 1100-1300-luvuilla Visby oli tärkeä Hansaliiton keskus. Kaupunki oli Novgorodiin suuntautuneen kaupankäynnin kannalta tärkeä paikka ja toimi myös lähtöpaikkana Latviaan suuntautuneille ristiretkille. Saksalaiset ovat myös osallistuneet kaupungin rakentamiseen. 1800-luvulla kaupunki alkoi kasvaa muurin ulkopuolelle, teollisuus lisääntyi ja ensimmäiset turistit saapuivat. Nykyään Visbyssä asustaa liki 23 000 ihmistä.

 

 

Kaupunki on vuodesta 1995 alkaen kuulunut Unescon maailmanperintökohteisiin. Keskiaikaista vanhaa kaupunkia ympäröi 3,6 kilometriä pitkä kehämuuri, joka on yksi Euroopan parhaiten säilyneistä. Se on korkeimmillaan 11 metriä korkea ja siinä on yli 50 tornia. Torneja on lisätty jälkikäteen ja muuria on myös korotettu useampaan kertaan. Kumma kyllä, en ottanut yhtään kuvaa tuosta muurista.

Kaupungissa oli keskiajalla 17 kirkkoa. Vain Pyhän Marian kirkko on jäljellä. Noin 150 keskiaikaista taloa on säästynyt. Vanha asemakaava on suurimmaksi osaksi pysynyt entisellään.

 

Visby on hurmaava! Pikkuiset talot ovat siistejä ja hyvin pidettyjä. Ilmeinen kunnia-asia visbyläisille ovat kukat. Ruusuja ja sormustinkukkia on niin paljon portinpielissä, seinänvierissä ja katujen varsilla, että ihastusten huokauksista ei tullut loppua.

 

  

 

Pitkäaikainen salainen toiveeni on ollut päästä katsomaan ruusujen Visbytä. Ehdotin ruusureissua bestikselleni ja tämä oli heti valmis matkaan. Siinä ei kauan nokka tuhissut, kun varasin risteilyn netistä. Junailin itseni Helsinkiin, missä astuimme laivaan. Laivalla oli rauhallista (paitsi ilta- ja aamubuffetissa, missä huonokäytöksiset suomalaiset kunnostautuivat kyynärpäin etuilemalla, koska eivät ilmeisesti saa Suomessa syödäkseen).

Kuljimme pitkin vanhaa kaupunkia. Välillä piipahdimme maistamaan gotlantilaista kullankeltaista sahramipannukakkua. Liikkeellä oli sopivassa suhteessa turisteja ja ruotsalaisia lapsiperheitä. Mukaan mahtui hyvin. Liki kolmenkymmenen asteen lämpökään ei haitannut, sillä mereltä tuuli sopivan vilpoisasti. 

 

Ulkomailla Ruotsissa kaikki hyvin!

Vanha rouva

Kelta-oranssi-punainen helle

   

 

Keltainen, oranssi ja punainen ovat viikon värit! Niitä löytyy kukkapenkeistä, ruusuaidasta ja ruokapöydästä. Tarjolla savuahvenia kera salaatin ja orvokkivaasin.

Jälkiruokana mustikkatorttu. Koristuksena keltaista, oranssia ja punaista sekä ripaus sinistä omasta puutarhasta:

Helteestä on hyvä nauttia puutarhan varjoisissa paikoissa. Puutarhatuolia on hyvä kiikuttaa paikasta toiseen sen mukaan, missä aurinko ei killota suoraan silmiin. Sitten kirja esiin!

Tämän viikon kirjatkin taitavat olla kelta-oranssi-punaisia - jos ei väriltään, niin ainakin aiheiltaan: onhan aiheena nykyveronmaksajia kuohuttava seniorikansalaisten kohtalo ja historian märkivät haavat.

 

Hellepäivistä voi nauttia myös lähimatkailun parissa. Piipahdimme yhtenä päivänä Utajärven kirkossa ja pikkuruisessa kotiseutumuseossa. Herkkuja kumpikin. 

 

 

Utajärven kirkko valmistui vuonna 1762 ja kellotapuli 1764. Tyyliltään Utajärven kirkko on länsitornillinen tukipilarikirkko, jollaisia on maailmassa vain 12 kappaletta. Niitä on Suomessa 11 kappaletta ja Ruotsissa 1 kappale. Utajärven kirkko on niistä kolmanneksi nuorin. Kirkon suunnittelijaa ei varmuudella tiedetä. Kellotapulin suunnitteli Heikki Väänänen. 

Utajärven kotiseutumuseo sijaitsee kirkon vieressä. Vanhassa lainamakasiinissa  on näytillä maaseudun elinkeinoihin liittyvää esineistöä. 

  

Viileän auton mukavuudessa on hyvä nauttia maalaismaisemista, Oulujokivarren vehmaudesta ja käsityön edistymisestä. Näin meillä ihanalla helleilmalla, miten teillä?

Vanha rouva