27.11.2016

Unelma

Naapuri kaatoi kuusen pihaltaan ja tuskaili roskien (= havujen) määrää. Sillä on semmoinen moderni talo, jossa ei ole tilaa havukoristeille eikä havuhärpäkkeille.

Meillä ei ole modernia taloa, vaan vuonna 1927 aloitettu talo (tarkoittaa sitä, että taloon on lisätty kammareita päihin sitä mukaan, kun pentuja on putkahdellut maailmaan). Meillä on tilaa havukoristeille ja havuhärpäkkeille.

Minä roudasin vesikärryillä ison kuusen havuvuoret meidän kartanolle ja aloin loihtia todeksi unelmaa, joka on elänyt kaikki nämä kuusi vuotta mitä talossa olemme asuneet.

Unelmani on se, että saisin vanhan talon ikkunalaudoille havuköynnkset ja niihin köynnöksiin jouluiset härpäkkeet.

Vanha herra nurisi ja marisi, mutta niin vaan se naulasi suu tötteröllä köynnöksiä ikkunanpieliin kiinni...

  

Limpsoin havut parikymmentäsenttisiksi pätkiksi ja sidoin puolalangalla paksuun köyteen köynnökseksi. Seuraavaksi sidoin punaisista joulupalloista ja lastunauhasta ruusukkeita, jotka kiinnitin köynnöksiin.


Koska havuja vaan oli ja oli, kieputtelin pari havukranssia sisääntuloa vihreyttämään:



Nyt on talon kaikki ikkunanlaudat koristeltu. Ja koska havuja on yhä ja aina vaan, menenkin tästä kieputtelemaan vielä jotain... kuusipuita, kuusitonttuja, kuusipukkeja... ei voi vielä tietää...

Adventtiterveisin

Vanha rouva
unelmansa ääreltä


25.11.2016

Hämäläisen reagointiaika on 2 kk


Kotipellon Tanni nakkasi minulle syyskuussa tämmöisen. Ja nyt jo vastaan. Sangen ripeää, sanoo hämäläinen!

Palkinnon sääntöjen mukaan kerron ensiksi, miten aloitin bloggaamisen:
Zakuska-pöytä sai alkunsa heinäkuussa 2010. Olin juuri jäänyt vuorotteluvapaalle työuupumuksen vietyä kaikki voimat. Sen sijaan, että olisin levännyt, sain raskaan pestin omaishoitajana. Anoppi  hiipui pikkuhiljaa pois. 

Rakas ystäväni, neljännesvuosisadan minua nuorempi Nuori rouva, johdatti minut blogimaailmaan. Hän hoksasi, että tarvitsen elämääni jotain muuta ajateltavaa kuin sairautta, itkua ja väsymystä. En ollut ennen Zakuska-pöydän lanseeraamista käynyt yhdessäkään blogissa. Mallia ja esikuvaa ei ollut. Eikä sitäkään vähää osaamista, näkemystä tai visoita. 

Nyt minun pitäisi antaa ohjeita aloitteleville bloggaajille. Nooo... olen täysin samaa mieltä Tannin kanssa, että oma itsensä kannattaa olla ja tehdä omia juttuja, omaa blogia. Matkimalla ei synny kuin halpahintaisia klooneja - tai tylsiä kauppalistoja. Rakastan omalla kielellä, omalla tyylillä ja omasta innostuksesta kumpuavia juttuja ja jutunkertojia. Tässä muutama esimerkki, jotka minuun vetoavat:

Intsu on ensirakkauteni täällä blogimaailmassa. Olen saanut tavata Intsun henkilökohtaisesti ja voin vakuuttaa, että Intsu on aivan yhtä ihana kuin hänen bloginsa - yhtä hersyvä, yhtä värikäs ja yhtä antelias. 

Koso-tätiä seurasin pitkään ennen kuin uskaltauduin kommentoimaan. Mitään niin ihanaa en tiedä, kuin Kososkan hilpeä huumori ja taitava kielenkäyttö. Kososkaa on oikein ikävä enkä taida olla ainoa, joka toivoo hänen jonain kauniina päivänä palaavan jutuillaan pelastamaan päiviäni.

Kivipellon Saila saa yhä ja aina vaan minut nöyräksi puutarhatiedoillaan ja -taidoillaan. Rakastan Sailan Nöpöä ja Suloa, jotka olemme Vanhan herran kanssa omineet omiksi virtuaalikateiksemme.

Entäs sitten Väkertäjä? Joku siinä naisessa iskee suoraan päin pläsiä - onko se äly, onko se kiero huumori vai liekö peräti sielujensympatia?? Kun ensi kerran kohtasimme, en ujostellut yhtään, vaan annoin palaa. Samalla mitalla olen saanut takaisin ;)

Sokerina pohjalla on Tanni. Sanoo ja tekee, näyttää ja kummastuttaa, joskus suorastaan lyö ällikällä. Nerokas. Kekseliäs. Varsinainen tuhattaituri. Tannilla on koti, jonne haluaisin mennä metsästämään aarteita.

Minusta parasta on löytää itse omat aarteensa ja kulkea itse omia blogipolkujaan. Siksi en nimeä ketään.

Vanha rouva

Ps. Tässä jutussa käytin kuvasatoa vuosilta 2010-12


22.11.2016

Italialainen ruokalähetys

Alkupalaa varten otetaan pussillinen viipaloituja herkkutatteja pakastimesta. Sulatetaan.

Silputaan sipuli tai pari. Murskataan valkosipulinkynsi. Kuullotetaan sipulit voin ja oliiviöljyn seoksessa. Lisätään risottoriisiä ja hyssytellään hetken verran.

Lisätään lihalientä pikkuhiljaa ja annetaan välillä imeytyä. Lisätään taas ja taas. Imeytetään taas ja taas. Kun riisi alkaa antautua hampaissa, lisätään purkillinen kermaa. Annetaan imeytyä sen verran, että risotto on vetelän puuromaista. Riisinjyvien pitää tuntua hampaissa!

Lopuksi hurautetaan joukkoon voita nokare, mustapippuria ja timjamia sekä herkkusienet. Kiepautetaan sekaisin ja nakataan mukaan vielä parmesaaniraastetta. Syödään heti.

Pääruokaa varten vatkataan muna ja raastetaan parmesaania.

Pyöritellään ohuenohutta broilerileikettä munassa ja parmesaaniraasteessa. Paistetaan leike oliiviöljyssä miedolla lämmöllä. Ripotellaan pinnalle pikkuriikkisen suolaa.

Pääruoan tykötarpeiksi tehdään kaksi salaattia.

Keitetyt punajuuret lohkotaan krouvisti ja joukkoon hurautetaan kourallinen saksanpähkinöitä ja mieluisaa salaattijuustoa. Loraus hunajaa ja oliiviöljyä, myllytys mustapippuria ja saksilla tuoretta rosmariinia päälle.

Toisena salaattina tarjoillaan raastettua porkkanaa ja omenaa. Ei mitään muuta. Syödään heti.

Jälkiruoaksi paistetaan mantelikorppuja, joita varten vatkataan 50 g voita ja 2,5 dl sokeria vaahdoksi. Lisätään 2 munaa yksitellen vatkaten. Lisätään yhden pestyn sitruunan raastettu kuori. Lisätään 4 dl vehnäjauhoja, 1 tl vaniljasokeria sekä ripaus suolaa. Lopuksi hurautetaan mukaan 200 g kokonaisia kuorimattomia manteleita.

Muotoillaan 2 pötköä halkaisijaltaan noin 3 cm. Annetaan levätä kylmässä puolisen tuntia. Paistetaan 175 asteessa 20 minuuttia. Viipaloidaan vinottain, nostetaan kyljelleen ja jatketaan paistamista vartin verran. Kannattaa kääntää toiselle kyljelleen puolessa välissä toista paistokertaa. Jäähdytetään. Syödään heti kuuman kahvin kyytipoikana.

Jaa miksikö moinen italialainen ruokapläjäys. No siksi, että työtoverini toimitti aurinkoisesta Etelä-Italiasta herkkulähetyksen kotiportaille: parmesaania, manteleita, kahvipapuja ja oliiviöljyä. Reseptit tulivat kaupan päälle.


Nyt on pikkupikkuruinen ongelma - mihin tukkia 7 litran pänikällinen oliiviöljyä? 
Juonko suoraan kanisterin suusta vai kaadanko ensin lasiin?

Vanha rouva,
kuvattuna pänikän kotikonnuilla


13.11.2016

Yö teki taikojaan


Aamu valkeni huurteisena kirpakan ja pimeän yön jälkeen.


Yö oli kuorruttanut puutarhan kristalleilla.
Ihastusta piisasi.


Eilen tekemämme kuusiköynnös oli kietoutunut harmaaseen utuun. 
Saman hunnun alle oli kääriytynyt myös pihatuija ja kärhöseinä.


Koristeomenapuu oli kuorrutettu valkealla huurteella ja portinpielen ruukkuja peitti hienoinen lumi.


Puoliltapäivin taivas repesi, utu katosi ja aurinko näytteli säteitään pikkuhiljaa jäätyvälle ulapalle. 

 

Kuljimme merenrantaan ruovikkometsän kautta. 
Metsänpuut olivat salaa rakastuneet ja ihastuneet, kasvaneet liki ja toisiinsa kiinni.
 Ne syleilivät ja halasivat. Niin mekin. 


Tuikkasimme tulen pesään. 
Taisimme olla pikkuriikkisen sekasin yön taiasta, sillä syksyn aikana kutomani sukat menivät ihan sekaisin...


Vanha rouva


11.11.2016

Krääsäkopasta

 

Krääsäkopasta löytyi turhakkeita: 
pitsinpätkiä, pikkuliina, kranssinteosta ylijääneitä munakennoruusuja, rautalankaa. 
Niistä syntyi tämä:


Lykkäsin krääsäkranssin eteisen seinälle. 
Olkoon siinä toivottamassa tervetulleeksi milloin ketäkin. 

 

Samaisesta krääsäkopasta kaivelin esiin kirpparilta löytämäni taulunkehyksen. 
Liimasin kehyksen keskustaan kaikki loput munakennoruusut. 
Sutaisin kultamaalia sinne sun tänne:

 

Naulasin kultaisen krääsätaulun vessan seinälle. Sinne ihan omiaan.
Nyt on eteinen ja vessa krääsitetty. 

Emäntä itse ihan ilman. Tilanne piti oitis korjata, joten ei muuta kuin krääsäkoppaa kaivelemaan. 
Pohjalta löytyi kaksi kirpparilta eurolla ostettua vanhaa lakanaa, 
joissa on käsinkirjotut monogrammit ja hienot revennäiset sekä käsinvirkatut pitsit.


Lakanoista sai emäntä itselleen uuden työasun, komean entiwanahasen essumekon. 
Vielä kun ompelen pitsihilkan, niin jo on taas työminä täyställingissä!


Nyt on perjantain työt tehty.

Vanha rouva

7.11.2016

Paistinpannukakku

Ties mistä syystä Vanha herra oli kiikuttanut varastoonsa talon vanhan valurautaisen paistinpannun. Yleensä lykkäämme sen varaavan takkamme arinalle, kun mieli tekee ryyni- tai mustamakkaraa. Nyt ei ole makkarapäivä, joten hoksasin, että nyt tämä tyttö kokeilee kakun tekoa mummun tapaan. Tuumasta toimeen.


Vatkasin 225 g huoneenlämpöistä voita ja 2,5 dl fariinisokeria ja  0,75 dl sokeria vaahdoksi. Lisäsin kaksi munaa koko ajan vatkaten. Sitten perään jauhoseos (5 dl vehnäjauhoja, joihin sekoitin 1,5 tl leivinjauhetta) sekä 100 g maitosuklaata rouheena. Painelin takinan leivinpaperilla vuoraamaani paistinpannuun ja lykkäsin 175-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi.

Paistinpannukakku tutisi hiukkasen keskeltä, kun otin sen uunista. Niin sen pitääkin, jotta se olisi mahdollisimman mehevä. Nostin vähän aikaa ässehtyneen kakun pannusta ja sipsuttelin sen päälle kaakaojauhetta ja tomusokeria. Leikkasin pari palaa maistiaisiksi (NAM NAM NAM) ja nostin kakun takaisin pannuun. Se on siinä niin symppiksen oloinen.

Kakun paistuessa pyöräytin pullataikinan. Siitä paistelin kanelikierukoita rakkaalleni, joka ahkerasti kantaa puita liiteristä pirttiin yhdellä kädellä (se toinen on kantokiellossa leikkauksen jäljiltä).

Tämmöinen vapaapäivä täällä, mites siellä?

Vanha rouva


6.11.2016

Munia ja fasaaninsulkia

Tein uuden munakranssin, koska entinen pääsi uuteen kotiin. Munakranssi on tehty munakennoista. Maalasin kennoruusut valkoisella lateksilla ja liimasin sitten kranssipohjaan vieri viereen.

Valkea munakranssi näytti olmilta valkean piirongin päällä. Väriksi ja kontrastiksi pistelin hyllyn päälle punaisia saviastioita kera kuivatun ruusunkukan.

Vieläkin puuttui jotain. Niinpä suodatinpussikranssi kera fasaaniruusukkeen kiipesi kaveriksi. Passasi vihdoinkin minun silmilleni. Vanha herra tosin moitti kruusauksesta.

Vanha rouva


1.11.2016

Kovan päivän ilta


Ensin tyhjensin toimistoa työtovereitten kanssa. 
Ei mikään iisi läpihuutojuttu, sillä työprujuja kertyi kaiken kaikkiaan 16 muuttolaatikollista ja kaksi rullakkoa. 
Laatikot, rullakot, mööpelit ja tekniikka siirtyivät uuteen toimistoon kuuden komean muuttomiehen voimin. 
Sitten seurasi purkamista ja uudelleen sijoittelua.


Täyden toimistopäivän päätteeksi menin rakentamaan syksyistä luontopolkua. 
Joki-, metsä-, ranta-, metsämaisemat ja sen seitsemän taukotupaa syntyivät keskelle modernia kokoustilaa.
Hikistä puuhaa. Huh huh.


Illan tullen kotona odotti lämmin sauna ja iso kasa tiriseviä pinaattilettuja puolukoiden kera. 
Vanha herra oli paistellut valurautapannulla ylijääneestä pinaattisopasta pikkulettusia. 
Niin hyvää ja niin ansaittua. 
Kyllä taas jaksaa painaa pitkää päivää ;)

Vanha rouva