20.1.2015

Niin kaunis on maa

 

 

Pihlajapuut helisevät, kun montakymmentä tilheä on päättänyt tehdä suursiivouksen. 
 Pakkanen on purrut kotipihan kimaltaviksi timanteiksi. 
Aurinko päätti valaista iltapäivää, jotta näkisin kaikki aarteet ja onnenhippuset!

 

Niin kaunis on maa.

Vanha rouva



14.1.2015

Pientä ja suurta luksusta

Vietimme loppiaisviikon Marokossa, Atlas-vuoriston juurella sijaitsevassa Marrakešin kaupungissa. Jo kaupunkiin pääseminen oli suurta luksusta, monikymmenvuotisen unelman täyttymys. Luin nimittäin opiskeluaikanani Elias Cannettin kirjan Marrakešin ääniä, ihastuin ja päätin, että tuonne minä joskus menen.


Lisää luksusta isolla ällällä tarjosi majapaikkamme. Asuimme vanhassa kaupungissa riadissa, mikä tarkoittaa yksityistalosta pikkuhotelliksi muuttua majoitusliikettä. Talon italialainen isäntä oli sisustanut talon kahdeksan vierashuonetta sekä yleiset tilat etnisillä koriste-esineillä, italiaisella designilla ja maailmalla ottamillaan valokuvilla. Voi sitä tutkimisen ja hiplaamisen määrää!



Saimme liki koko lomamme ajan nauttia talon antimista kaksisteen. Meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Ruoka oli taivaallista, palvelu huomaavaista ja hammamin hoidot sulaa hemmottelua. Luksusta siis, pientä ja keskisuurta ja suurta, oli niin paljon, että tämän kokemuksen jälkeen ihan tavallinen hotelli taitaa olla aika plääh.

 

Marrakešin kujilla ja soukeissa kävelimme, katselimme, haistelimme ja maistelimme. Eksyimme medinaan, vierailimme puistoissa ja palatseissa ja tutkimme toreja. Haahuilimme myös suurella ulkoilmakirpparilla, mistä löytyi kaikkea mahdollista vesihanoista kluhmuisten paistinpannujen kautta hiuspinneihin ja antiikkipeileihin.


Marokkolainen ruoka helli väreillään ja mauillaan. Kasviksia, hedelmiä, lihaa, kanaa, kalaa. Kauniisti esillepantuna ja ystävällisen hymyn saattelemana.


Välipalaksi sopi nauttia tuorepuristettua greippimehua kera mönkiäisten (lienevätkö olleet etanoita?).


Ja kun imelähammasta oikein alkoi kolottaa, apu löytyi kaupungin sadoista leivoskahviloista. Melkein heitin toivoni, etten kerkiä viikon aikana maistaa kaikkia ihanuuksia. Yrittämisen puutteesta minua ei ainakaan voi syyttää!



Nautimme viikon kuurin kauneutta, ystävällisyyttä, värejä ja tuoksuja. 
Mitä muuta pieni, pakkasenpurema ihminen voi pyytää?

Ai niin, se suurin luksus oli tietysti matkaseura - rohkea käärmemies!


Vanha rouva  

13.1.2015

Afrikan tuliaisia

Karheaa ja silkinpehmeää.

  

Kiemuraista ja nahkeaa.

 

Kullankeltaista ja sinivihreää.

 

Äitelää ja kapeaa.

 

Sinistä ja piikikästä.

 

Huopuvaa ja haisevaa.

 

Kimaltavaa ja kirpeää.

 

Tuoksuvaa ja kosteaa.

 

Kovaa ja makeaa.

 

Rönsyävää ja yksinkertaista.

 

Itämaista ja rautaista.

 

Terveisiä Marrakechista!

Vanha rouva

  

1.1.2015

Tähdellistä uutta vuotta!

Tähdellistä uutta vuotta itse kullekin säätyyn katsomatta!

Ostin ennen joulua kaksi paketillista muovisia kuusenpalloja. Piti saada semmoisia vastoin kaikkia joulusääntöjäni, jotka kieltävät muovisten härpäkkeiden tuomisen tähän taloon. Lasiset kuusenpallot eivät olisi kovin kauaa kestäneet ehjinä ulkokuusessamme.









Muovipallot oli pakattu muovisiin tähtirasioihin. Pyörittelin rasioita käsissäni enkä raaskinut nakata niitä roskapönttöön. Kyllä minä noista vielä jotain teen, ajattelin mielessäni. Yhtenä yönä se ajatus sitten iski. Ei muuta kuin aamutakki päälle ja autotalliin kipsaushommiin!

Teippailin muovitähden puolikkaisiin kannet pahvista. Sain näin kahdesta rasiasta neljä tähteä (Haa, mikä matemaatikko minä olenkaan!). Päällystin muovitähdenpuolikkaat kipsinauhan pätkillä. Taputtelin ja siloittelin ja kuivatin. Kovia kopsakoitahan noista tuli.

Liimasin kipsitähtiin virkkaamani pitsitähdet. Lastunauhasta sommittelin ruusukkeet ja ripustuslenkit. Ja näin minulla on kipsisiä tähtiä koristamassa - huussia!


Terveisin

Vanha rouva, jolla on nykyään kipsillä somistettu aamutakki