30.7.2013

Sitruunaiset marenkileivokset

Nuori rouva lupautui kanssani kesäiselle sunnuntairetkelle naapurimaahan: Kun minä kerran ajan autoa, sinä saat syöttää minulle herkkuja! Minä lupauduin hövelisti leipuripaakariksi ja pyöräytin lauantai-illan auringonpaisteessa rehevän sitruunaiset marenkileivokset matkaeväiksi. Tässä ohje.


Vuorasin laakeat leivosvuoat taikinalla (pyöräytä 125 g voita, 4 dl vehnäjauhoja, 1 dl sokeria, pikkuriikkisen suolaa ja 1 muna sekaisin monitoimikoneessa) ja annoin vuokien huokaista puolisen tuntia jääkaapissa. Sillä aikaa tein täytteen. Raastoin 2 pestyn sitruunan kuoret. Lopuksi puristin paljaaksi raastetuista sitruunoista vielä mehut. Vatkasin 3 munankeltuaista ja 1 kokonaisen kananmunan yhdessä 2 sokeridesin kanssa valkeaksi vaahdoksi. Sekoittelin vaahtoon sitruunakuoret ja -mehun, 100 g vehnäjauhoja ja 150 g huoneenlämpöistä voita. Täytin leivospohjat seoksella ja paistoin kakkusia 200 asteessa melkein puoli tuntia. 

Leivosten paistuessa vatkasin 3 munan valkuaiset, hyppysellisen suolaa, 2 tl sitruunanmehua sekä 1,5 dl sokeria kovaksi marengiksi. Pursotin kypsien leivosten päälle renkulat ja jatkoin paistamista, kunnes leivosten marenkipursotus alkoi pikkuruisen ruskettua. 


Pakkasin leivokset evästarjottimelle yhdessä sitruunaisella kesäkurpitsalla koristeltujen voileipien ja sitruunateellä täytetyn termarin kanssa. Ajelimme tovin kohti kuningaskuntaa, mutta jo Kuivaniemen kohdalla pysäytimme. Perämeren hiekkarannalla, lempeässä kesätuulessa sitruunainen aamiaisemme maistui kesältä! 

Vanha rouva

27.7.2013

Kaksin aina kaunihimpi akkainviikolla

Vanha herra halusi juhlistaa nimipäivääni ja määräsi minut tekemään kakun mustikoista. Mitäpä minä en hänen tähtensä tekisi.

 

Leivoin siis torttupohjan (käytin vuokaa, johon kumottaessa muodostuu syvennys): 3 munaa ja 0,75 dl sokeria vaahdoksi. Vaahtoon keskenään sihdatut 1 dl vehnäjauhoja, 0,5 dl perunajauhoja sekä 0,5 tl leivinjauhetta. Paistoin pohjaa 200 asteessa n. 20 min.


Kostutin jäähtyneen pohjan sitruuna-sokeri-vedellä. Vatkasin neljä desiä kermaa vaahdoksi. Lisäsin vaahtoon puolitoista desiä Lemon curd -tahnaa. Levitin sitruunakermavaahdon torttupohjan syvennykseen. Vaahdon päälle taputtelin runsaan kerroksen tuoreita mustikoita. Koristelin kaakun kasvimaan kehäkukilla ja mintunlehdillä. Mustikkakaakku oli oikein raikas päiväkahvin seuralainen. Vanha herra otti KOLME palaa!

Pari päivää myöhemmin Nuori rouva halusi juhlistaa nimipäivääni  ja määräsi minut  tekemään kakun. Mitäpä minä en hänen tähtensä tekisi - varsinkin kun bonuksena oli  tarjolla Pikkuihmisen riemukasta seuraa.


Pohjaa varten murskasin 160 g Dominoja. Sekoitin niihin 75 g voita sulatettuna. Taputtelin seoksen tarjoilutassille irtopohjavuoan renkaan sisälle. Pohjan päälle kaadoin mustikkatäytteen:

  • 4 dl mustikoita tehosekoittimella muusattuina
  • 250 g maitorahkaa
  • 4 dl kermaa vaahtona
  • 1,5 dl sokeria
  • 1,5 rkl vaniljasokeria
  • 8 liivatelehteä liotettuna ja sulatettuna tilkkaseen kuumaa mustikkamuusia

Kun mustikkakerros oli jähmettynyt jääkapissa muutaman tunnin, lisäsin sen päälle punaherukkakerroksen:
  • 2 dl punaherukkamehua
  • 1 dl sokeria
  • 2 liivatelehteä liotettuna ja sulatettuna tilkkaseen kuumaa mehua

Kaadoin punaherukkamehun varovasti mustikkakerroksen päälle ja annoin kakun ässehtyä jääkaapissa yön yli. Juuri ennen vieraiden saapumista koristelin kakun pensasmustikoilla, punaherukoilla ja -lehdillä sekä orvokinkukilla. Sipsaus tomusokeria perään ja siinä se oli.


Pikkuihminen metsästi pikkuhaarukalla mustikoita kaikkien läsnäolevien lautasilta. Se hänelle sallittiin, sillä 2,5-vuotias Pikkuhurmuri hymyili mustikkasuullaan niin aseistariisuvasti. Ja toi ottomummulle nimpparilahjaksi piparipurkin - tyhjänä...

Vanha rouva

23.7.2013

Murkku Perhon villatakki

Oheisesta Murkusta ja Tenon rannasta se lähti vuosi sitten. Nimittäin villatakin värin metsästys. Lopulta oikea lanka löytyi Virosta. Etelään piti matkustaa, jotta pohjoisessa ei tule kylmä!

















Kevättalven minä villatakkiani kudoin. Jättisuurihan siitä tuli, kun oikeaa ohjetta ei ollut. Minä purin, kudoin ja purin. Meinasin jo koko tekeleen viskata menemään, mutta sisu ei antanut periksi. Lopulta takki valmistui parahiksi vuotuisen Lapin matkamme alla. Ja toden totta, Murkku Perhon villatakki passaa ainakin väriensä puolesta maisemaan:



Nyt mieleni tekee uutta villapuseroa ensi kesän Tenon reissulle. 
Seuraavista kuvista pitäisi hahmottaa puseron värimaailma:


Haluanko Tenon rantojen sinivihreätä ripauksella violettia ja ruskeaa?


Vai neuloisinko meritaimenen kunniaksi harmahtavaa, mihin laittaisin rippusen turkoosia mustien pistojen seuraksi?


No entäs sitten vihreä ja sinisenmusta niin kuin variksenmarja?


Toisaalta kanervan kukkien väri saattaisi tuoda kaivattua vaihtelua vaatevarastooni!


No mutta! Tässä se tuleva villapusero on: musta, harmaa ja ruskea.
EI IKINÄ!!!

Lapin terveisin
värineuroottinen Vanha rouva

13.7.2013

Kukkaiskierrätystä


Vanha herra teki  juhannuksena minulle polttotuomion saaneista rimoista tikapuut. Ihan omatoimisesti hän vielä maalasikin ne. Tuumasi, että nyt on kesä, laita jotain kukkasia tikapuita pitkin kiipeämään. Minähän laitoin. Hellehatunkin ripustin korkeimmalle kohdalle muistuttamaan ohikulkijoille, että nyt on suvi!

Tikapuiden vieressä kukkii rautalankakori. Se löytyi kauppapuutarhan pihalta, missä oli kyltti Saa ottaa! Ihan oikeasti, saimme ottaa kyseisen korin ja kymmenen metriä punaiseksi muovitettua kanaverkkoa. Eikä maksanut mitään. Olin niin, niin iloinen, mutta samalla niin, niin surullinen, sillä perinteikäs puutarha sulkee ovensa. Sen paikalle rakennetaan asuintaloja. Kehitys kehittyy... Vuorasin rautalankakorin juurimatolla ja täytin mullalla. Kukkasia perään ja kori portinpieleen tikkaiden kanssa julistamaan kesän ihanuutta.

Punaisen kanaverkon kierrätin moneksi. Suurin osa siitä pystytettiin kasvimaalle herneiden tueksi. Loppupätkästä taiteilin ison sydämen. Naulasin sydämen alahuonerakennuksen ikkunaan. Kovin orvolta sydän yksistään näytti, joten jotain lisää piti tehdä.
Vanha herra sai nikkaroida minulle kukkalootan niin ikään polttotuomion saaneista laudanpätkistä. Herra maalasi laatikon. Minä jatkoin taiteilemalla lootan kylkeen sydämiä piparkakkumuotin avulla. Lootaan istutin siemenestä kasvattamiani rohtosamettikukkia. Taka-alalle tuikkasin verenpisaroita - sävy sävyyn kierrätetyn sydämen kanssa.

Pienestä kanaverkon loppukappaleesta taivuttelin joutessani pienenpienen sydämen persiljapurkkini koristukseksi. Siinä se sydän nyt keekoilee orvokkikattilan ja kynttilälyhdyn välissä. Tosin kynttilän sijasta lyhdyn täyttää basilika, joka muuten vilustuisi ja saisi kuolemantaudin näillä leveysasteilla.

  

Kun minä vääntelin kanaverkkoa, Vanha herra käväisi asioilla. Kotiin palatessaan hän toi minulle tuliaisina kymmenen mehikasvia.

VR: Mihin minä nämä istutan? 
VH: Eikös sulla ole puutarhavarasto täynnä kaikenmaailman ikäkuluja pyttyjä ja prottuja?
VR: Toki, toki... nyt saavat äitisi pesuvadit kyytiä... hae porakone ja tee reikiä...

 

Niin saivat pesuvadit uuden tehtävän portaiden pielessä mehikasvien ja maailmalta rahdattujen kauniiden kivien uutena kotina. Pesuvatien alla olevat isot kivenmurikat kierrätti ihana Naapurinrouva uuden pihakivetyksensä tieltä. Hän on ne omin käsin valinnut ja kottikärryillä rahdannut merenrannasta monta vuotta sitten.


Samaisen ihanan Naapurinrouvan ideoima ja opettama on rauniopuutarhaamme koristava betonilehti. Siihen hassasimme viime kesänä kaikki loput rakennustöistä jälkeenjääneet betonit. Nyt lehti toimii oivana taustana pallotuijalle ja edustana synnyinseudultani muuttamilleni maksaruoholle ja kissankäpälälle. Taitaapa kukkimistaan aloitteleva ketoneilikkakin olla peräisin hämäläisestä maalaismaisemasta, 600 kilometrin päästä.


Että tämmöistä kukkaiskierrätystä harrastaa

Vanha rouva

9.7.2013

Kasvimaan kaunotar ja ruokapöydän herkku

Mangoldin punaiset, keltaiset ja valkoiset varret tuovat kasvimaalle ja kukkapurkkeihin iloisen väritujauksen. Sittemmin olen opetellut pikkuhiljaa hyödyntämään tuota oivaa kaunokaista myös ruoanlaitossa. Jopa Vanha herra, ikioma vihannesviholliseni numero 1, saattaa pyytää mangoldimuhennosta grilliruokiensa lisukkeeksi!

Tässä sinulle muutama resepti tältä kesältä: mangoldimuhennos, mandoldiveneet ja mangoldipiirakka.


Mangoldimuhennokseen tarvitset ison kasan (300 g) tuoreita mangoldinlehtiä huuhdeltuina. Lehtien valuessa hauduta oliiviöljyssä pari pilkottua valkosipulinkynttä. Niiden päälle lisätään mangoldi, 0,5 dl vettä, ruokalusikallinen sitruunanmehua, hippunen suolaa ja mustapippuria myllystä. Sekoittele pari minuuttia, kunnes mangoldi on antautunut ja kutistunut kasaan. Älä kuitenkaan paista lötköksi! Koristele mantelilastuilla tai pinjansiemenillä. Tarjoa alkupalana. Yläkuvassa mangoldimuhennokseni pääsi kyydittämään homejuustolla täytettyjä pekonisieniä ja lipstikkamarinoituja kesäkurpitsaviipaleita.


Seuraava ruokalaji olkoon mangoldiveneet. Halkaise napakat ja soukat kesäkurpitsat pitkittäin. Kaavi sisusta pois ja hyödynnä myöhemmin vaikka salaatinteossa. Ryöppää kurpitsaveneet suolalla maustetussa vedessä - minuutin verran riittää. Nosta jäähtymään. Kuullota pieneksi silputtu sipuli. Lisää parisataa grammaa jauhelihaa. Sekoittele hetki ja lisää sitten tomaattimurskaa purkillinen. Anna hautua kokoon. Lisää lopuksi silputtuja mangoldinlehtiä pari kourallista. Mausta esim. mustapippurilla ja persiljalla. Täytä veneet mössöllä ja ripottele pinnalle mozzarellaraastetta. Lykkää veneet 150-asteiseen uuniin pariksikymmeneksi minuutiksi. Nosta tarjolle ja koristele persiljasilpulla.


Mangoldipiirakkaan tarvitset normaalin piirakkapohjan. Pyöräytä se itse tai osta Myllyn Paras -suolainen piirakkapohja. Painele taikina piirakkavuokaan. Täytettä varten kuori ja pilko yksi keskikokoinen sipuli. Kuullota sipulihakkelusta oliiviöljyssä pari minuuttia. Kääntele joukkoon 300 g huuhdottuja ja suikaloituja mangoldinlehtiä. Sekoittele, kunnes mangoldi antautuu. Siihen ei mene kuin pari minuuttia. Nosta pannu hellalta ja mausta seos: 1 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa, 4 rkl vihreää pestoa, 4 rkl rusinoita, 0,5 tl suolaa ja mustapippuria myllystä. Jäähdytä hetkinen. Täytä piirakkavuoka mangoldiseoksella. Leikkaa täytteen päälle kiekkoja 200 g vuohenjuustopötköstä. Paista 180 asteessa uunin alimmalla tasolla n. 40 minuuttia. Koristele esim. mantelilastuilla. Tarjoa lämpimänä tai haaleana.

Vanha rouva mangoldimaansa laidalta

PS. Mangoldin voi ihan hyvin korvata pinaatilla! Mutta muista hankkia ensi keväänä pussillinen mangoldinsiemeniä. Osta semmoinen pussi, missä on eriväristen mangoldien siemeniä, niin pääset nauttimaan väriterapiasta!

1.7.2013

Tupatarkastus ex tempore

Kutsuimme Vanhan herran äidin ja isän bestikset kylään sunnuntaina. Edeltävänä päivänä, kesken ruohonleikkuun ja ompelusavotan, anopin paras tyttökaveri kuitenkin pyöräili pihaan ja ilmoitti, että hän tuo miehensä, appiukon parhaan poikakaverin, tupatarkastusta tekemään tunnin päästä. No, eipä ollut meillä keskenkasvuisilla viisikymppisillä pokkaa kieltää noita terhakoita kahdeksankymppisiä tulemasta. Tupa ja kartano olivat kyllä tip top vaikka itsensä presidentin tulla, mutta tarjottavat olivat joko tekemättä tai vasta uunissa.

Alkoi armoton säveltäminen tarjottavien kanssa. Sunnuntaiksi aikomani suolaiset tuulihatut jäivät haaveeksi ja niiden sijasta tekaisin ruisvoileipiä. Alle oman maan mangoldia, väliin kylmiä uusia pottuja viipaleina, päälle lohta ja silliä sekä koristeeksi kasvimaalta tilliä ja herneenkukkia.

Olin aamusella tehnyt suklaisen juustokakun uudesta leivontakirjastani Isoäidin parhaat leivonnaiset. Uunipellilliseen tarvittiin tykötarpeita aimo määrä: mm. 390 g voita, 5 munaa, 420 g sokeria, 750 g rahkaa...

Juustokakun piti ohjeen mukaan antaa jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista. Mutta niinhän siinä kävi, että kuumana minä kakkua jouduin sydämiksi leikkaamaan. Koristepursotuksenkin meinasi käydä köpelösti lämpimällä kakkusella, mutta onneksi tajusin työntää leivoslautasen jääkaappiin! Maku on muuten hyvin, hyvin rahkainen - aivan kuin mummuni rahkapiirakka!

Torttupohjan olin juuri lykännyt uuniin paistumaan, kun bestis pyöräili kartanolle. Siinä sitten kostuttelin kuumaa pohjaa ja vatkasin samaan aikaan kermasta, mascarponesta ja tomusokerista pursotusainetta. Vanha herra putsasi mansikoita ja haki orvokkeja kukkapenkistä. Niin vaan sekin torttu valmistui juuri ennen H-hetkeä.

Kupit pöytään, servetit rusetille ja niin alkoi kolmetuntinen tupatarkastus ex tempore. Kahvia kului ja koko huusholli koluttiin perinpohjin. Loppulausunto kuului: Välttäähän tämä paremman puutteessa!

Vanha rouva, lääh puuh