Hyvä päätös

Koska vielä ei pääse puutarhaan touhuilemaan, tein hyvän päätöksen piipahtaa Rovaniemellä kylässä. Junailin yhden päivän aikana edes ja takas. Junamatkalla luin puolikkaan kirjan ja kudoin melkein yhden sukan.

Rovaniemen asemalla oli vastassa punainen vastaanottaja, joka muuttui entistä punaisemmaksi uudella pipolla. 

Kävelimme kylän ympäri etsiessämme kakkukahvilaa. Yksi oli tylsä. Toinen oli kauppakeskuksen käytävällä. Kolmannessa oli rumia kakkuja ja pakastepullia. Neljäs ja viides olivat kiinni. Kuudes kahvila oli auki ja sieltä sai sekä kakkua ja pullia että kahvia.

Kahvilassa vierähti tovi. Sitten alkoi reissun toinen metsästysaktiviteetti. Lankojahan me metsästimme, kaksi kutomisen harrastajaa. Vaan olivat lankalaarit tyhjää täynnä. Ihan vääränlaisia löytyi, muttei kelpuutettu.

Aktiviteettien lomassa ystävä lahjoi minua pienellä ja sievällä taululla. 

 

Piipahdimme Naapurittaren luona. Tarjolla oli kaunis koti, hyvää ruokaa, huvittavia juttuja ja suuri järkytys. Naapurittarella on laitostason vatkainhärpäke. Minä kun näin sen, muutuin sekunnissa vihreäksi ja punaiseksi. Vihreäksi kateudesta ja punaiseksi järkytyksestä. Melkein anoin, että saisin edes kermaa vatkata taikka voita notkistaa... Naapuritar naureskeli ja lykkäsi käteeni kolme lohtulasinalusta.

 

Päivän kohokohta oli ystävän 90-vuotiaan äidin tapaaminen. Aika vierähti siivillä kahvitellessa ja tarinoita kuunnellessa (en se minkään ihan hiljaa tainnut istua). Lähtiäiseksi sain lehden. Selasin lehteä ja ällistyin: lehteen oli räntätty pitkä juttu MINUN kansakoulustani. Aloitin koulunkäynnin Metsäkansan koulussa 56 vuotta sitten. Muistan koulun kuin eilisen päivän. Voi että, minkä lahjan sain!

Mieleenpainuvasta päiväretkestä minun on kiittäminen Stanstaa, hänen äitiään ja Naapuritartaan. Naiset lahjoittivat minulle seitsemän tunnin mittaisen hyvän olon hykerryksen, iloisen naurukylvyn ja muistutuksen siitä, että hyviä päätöksiä kannattaa tehdä.

Kiitos Stansta!

Vanha rouva