Kokeilin oitis maalin sävyä. Sutimiskohteeksi pääsi kasvimaalla olevan puulaatikon kansi, joka oli edellisen maalikokeilun, sateen, lumen ja talven jäljiltä kulahtanut ei-minkään-väriseksi. Nyt kansi on passelin punainen ja sointuu oikein mukavasti mangoldien punaisten varsien kanssa yhteen.
Kuljin kartanolla edestakaisin ja etsin seuraavaa maalauskohdetta. Löysin sen kukkameren keskeltä nököttämästä.
Kohde on hempula metallipöytä. Naapurin rouva sen kerran minulle heivasi rajan yli ja sanoi saatesanoiksi: "Ei tarvitse palauttaa".
Sudin reissussa rähjääntyneen pöydän tuolloin haalean vihreäksi, koska muita maaleja ei juuri sillä hetkellä sattunut kohdalle.
Istahdin ihailemaan soman punaista pöytääni. Samalla kädet tekivät työtään ja kuluttivat loppuun puuvillalanganlopun (KLIK). Syntyi toinen pötkö sohvan päälle.
Mitäs sitä nyt tekisi?
Vanha rouva
Eli ensin oli maali, suti ja Vanha Rouva. Sitten tulivat hiljalleen maalauskohteet.
VastaaPoistaKauniita pötköjä ja sopivat värien puolesta hyvin yksiin kokonaisuuden kanssa.
Ei järin järkevä järjestys. Mutta punaista maalia pitää ostaa pikkupurkki aina, kun sattuu kohdalle. Koskaan ei voi tietää, milloin tekee mieli maalata punaisella jotain ;)
PoistaSinä se osaat ja sulla on 'silmää'! Nostan hattua!
VastaaPoistaSilmiä n neljä kappaletta. Ne ovat päällekkäin ;)
PoistaVau! Ihana punainen pöytä!
VastaaPoistaMinäkin tykkään. On kuin vadelma taikka mansikka keskellä vihreyttä.
Poista