23.9.2020

Puisevia juttuja

Viime viikkoina on tullut vaellettua pitkin merenrantaa, jokivarsia, vaaroja ja puistoja. Siinä sivussa koppiin ja ämpäreihin on kerääntynyt marjoja, sieniä, oksia, jäkäliä, sammalia ja lehtiä. Oli lupa ottaa. Metsänantimien lisäksi puutietämys ja -ymmärrys ovat kasvaneet.

Tein pihapöydälle syksyisen asetelman. Astiaksi valistin klohmuisen alumiinivadin, johon hakkasin rautanaulalla reikiä liian veden valua pois. Oasissieni vadin pohjalle ja sieneen rautalankahakasten avulla pulleaa pallerojäkälää. Keskelle neljättä viikkoa kukkiva hortensia ja ympärille oman päärynäpuun hedelmiä.

Olga on venäläinen päärynäpuu. Se kukkiin lumivalkoisin kukkasin kolme viikkoa alkukesästä. Hedelmiä se tekee ahkerasti. Päärynät ovat kivikovia ja niin pahan makuisia, että linnutkin jättävät ne rauhaan. Minulle ne kernaasti kelpaavat koristeiksi.

Pihapihlajamme on kaunis niin keväällä kuin syksylläkin. Mutta sekin on ilkimys, sillä kirpeänhappamista marjoista ei ole ihmisen ravinnoksi. Sen sijaan odotan innolla tilhiparvia, jotka putsaavat pyhän puun helisten ja tirskuttaen.


Kun päiväsydämen liukastelee sinisten vaarojen rinteillä, tietää tehneensä töitä ruokansa eteen.

Tänä vuonna Paljakan rinteet tarjosivat yltäkylläisesti suppilovahveroita, sateesta raikasta hengitysilmaa ja metsänähtävyyksiä: naavaa, kaatuneita kuusia, sammalmättäitä.

 

Rankan sateen keskellä Koitelinkoski kuohusi, huokasi ja pärski.  

Rannat paloivat keltaisena, punaisina ja oransseina.

Keskellä Oulua on Hupisaarten puistoalue, mistä löytyy puuaarteita. Niihin piti päästä tutustumaan. Niinpä otimme oppaaksemme Jennin, biologin ja luonto-oppaan. Kummallisia, mielenkiintoisia, mielikuvitusta kutkuttavia ja ihmeellisiä asioita selvisi kahdessa tunnissa puiston puista. Näimme mm. kuusen, mihin intiaanipäällikön karkottamat hiirulaiset ovat paenneet. Koivut kyynelehtivät ja panevat välillä ranttaliksi rispaannuttamalla lehtensä. Mänty voi olla hippi taikka jäykkäniska. Ihan ihme juttuja!

 


Merenrannan puut taipuvat syysmyrskyssä. Kotikuuset roskaavat pihan. Kohta vaahterat punastuvat. 
Onhan näitä - puisevia juttuja.

Vanha rouva

12 kommenttia:

  1. Voi, että miten kaunis syksyinen luonto on.
    Pihlajassanne on ihan mahdottoman paljon marjoja. Siinä riittää tilhille evästä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos ,mielen syövereitä ilahduttavasta tarinasta!
    Silmän iloa!!! 🍂🍁 Sielun lepoa! 💜🧡

    VastaaPoista
  3. Kaunis tuo asetelma ja varsinkin nuo päärynät. Niiden värit!!!
    Luepa joskus kirja Pikku puun kasvatus. Siinä kuvataan luonnon merkityksiä ihanasti.
    Mukavaa loppuviikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku puun kasvatus menee kirjastolistalle!

      Poista
  4. Nyt on kelvannut viilettää metsässä herkkujen perässä. Hirvikärpäsetkin ovat vähenemään päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna en ole onneksi kohdannut yhtäkän hirmukärpästä.

      Poista
  5. Hyvällä mielikuvituksella elämä on paljon mielenkiintoisempaa!
    Väripilkkuasetelma on hieno.
    Minulla on nyt metsäänlähtemisongelma, vaikka siellä näköjään on raikkaan näköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole metsäänlähtemisongelmaa, vaan oikein paha ikkunanpesunaloitusongelma.

      Poista
  6. Ihania syksyisiä kuvia, kiitos. Luonto on tosi kaunis tällä hetkellä, ainakin hetken vielä.

    VastaaPoista