Pitkästä aikaa

  

Kotikurre katseli kuusenoksalta ihmeissään, kun aloin touhuta. Ei vissiin ollut pitkään aikaan moista tarmonpuuskaa nähnyt. Kannoin Vanhan herran kanssa kartanolle puisen kukkapylvään, joka kaipasi maalia pintaansa. Olin odottanut maalausinspiraatiota kuukauden päivät, mutta kun sitä ei alkanut kuulua, tartuin saamattomuuteeni tympääntyneenä maalipensseliin.

Naapurin rouva oli taannoin hövelillä päällä pihaa siivotessaan ja antoi minulle miehensä tekemän mahtipontisen kokoisen kukkapylvään. Minä kärräsin aarteen kottikärryillä rajan toiselle puolelle ja anova katse silmissäni pyysin Vanhaa herraa paklaamaan suurimmat kolot. Mies teki työtä anottua.

Pylväs sai pintaansa kaksi kerrosta talon nurkkalautojen väristä lateksia. Maalin kuivuttua alkoi vaikein vaihe. Pylväs piti mallata paikalleen sisäänkäynnin viereen. Paikka on harkiten valittu, sillä nyt sen taakse peittyy ruma pistorasia. Syksyn tullen pylvään nokkaan voi viritellä havuhärpäkkeen valoineen päivineen.

Tulipahan pitkästä aikaa tuunattua ihan itselle.
Toivottavasti kotikurre antaa kukkapylvään olla rauhassa.

Vanha rouva