30.5.2020

Ölövi blondi

Ölövinä on oltu. Jos et ymmärrä oulua, suomennettakoon sana metsästä bongatun parkkimittarin tekstillä ;) Eli muina naisina, ihan muuten vaan, joutenpäiten aivot parkissa.

Koko ajan olen kuitenkin jotain värkännyt. Kysymys ei siis ole laiskuudesta eikä saamattomuudesta. Ylenmääräistä laihtumistakaan ei voi syyttää, sillä viereisessä kuvassa en ole minä, vaan Goldie.

Puin kultatytön päälle pellavajakun, jonka sain valmiiksi pari viikkoa sitten. Kirpparilta ostetut pellavalangat loppuivat miehustaan, joten hihoja varten piti käydä koronan uhallakin lankakaupassa. Uusi ja vanha lanka olivat sen verran erisävyisiä, että piti värjätä koko komeus mustaksi. Nyt ei blondikaan hoksaa sävyeroa.

 

Pellavahurtuukin rintamukseen neuloin kolme bakeliittinappia, jotka Anselmi-setä toi 1930-luvulla Ameriikasta asti. Toisetkin napit tuli samassa matkassa ja ne ovat tähän asti kolisseet nappilaatikossani. Nyt kolme ameriikankaunotarta pääsi villa-puuvilla-langasta virkkaamani kesäneuleen rintamukseen:

 

Neulomusten ohella on tullut hortoiltua:

 

Hortoilin autiotalon pellolla, mistä löytyi nokkosta kokonaisen lakeuden verran. Vasullinen kotimaista villiparsaakin (lue: horsmanversoja) pääsi kotikartanolle. Suurin osa nokkosista pääsi kuivuriin, mutta osa lumpsahti horsman ja sipulin kanssa keväiseen villivihannespiirakkaan.

 

Kukonlaulun aikaan on istutettu perunat ja kylvetty siemenet kasvimaahan. Samoilla unisilla silmillä korkattiin myös kuuskymppislahjaksi saatu joukkotuhoase eli rikkaruohorauta. Toimii erittäin hyvin ja vempeleen polkeminen voikukkien niskaan lievittää stressiä ja tyydyttää murhanhimoa ;)

 

Mikähän siinä on, että iloisenkeltainen voikukka herättää ölvinä patsastelevan, periaatteessa ihan rauhantahtoisen naisihmisen totaalisen hävitysvimman, mutta yhtä iloisenkeltainen rentukka saa saman naisihmisen lepertelemään elämän ihanuudesta ja maailmankaikkeuden kauneudesta?


Tämmöistä se on, kun on ihan ölviä blondia.

Vanha rouva

11 kommenttia:

  1. Ootpas ollut ahkerana vaikka ootkin ollut ölövinä. Mummola oli meillä Tyrnävällä , joten kyllähän Oulunmurre hallitaan ja lipsahtelee välillä vieläkin puheeseen. Turussa baarityttö katsoi kuin vieraskielistä kun tilasin kolome kahavia, piti oikein suomentaa se hänelle =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolome taittuu multakin, vaikka hämäläislikka olenkin.

      Poista
  2. Miäkii tykkään tosta mustasta hurtuukista (menikö oikein?), vaikka se näyttääkin aika uskaliaalta Goldien päällä.
    Onko voikukkarauta oikeasti toimiva? Kova epäilys on täällä.
    Ölvistä tulee jostain syystä mieleen oluset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikukkarauta on joukkotuhoase. Olen uskollisesti joka kevät poistanut kaunottaret ja nyt niitä alkaa olla niin vähän, että kohta on pakko mennä naapuriin ;)

      Poista
    2. Naapurista vähän puhaltelemaan "laskuvarjoja" sitten taas teiän puolelle.
      Luulin, että voikukkaa vastaan ihminen on voimaton.

      Poista
  3. Vähän kyllä paheksun nyt tuota voikukan riivintää, näinä pörriäistenpelastusaikoina. Voikukastahan voi muuten syödä kaiken; juuret on parhaimmillaan aikaisin keväällä/myöhään syksyllä, lehdet just nyt ja nuput/kukat ihan kohta. Voi kyllä olla, että voikukkadietillä olisi kohta Goldien kanssa samoissa mitoissa. Millaistahan pahennusta herättäisi, jos pukisit pellavajakun yhtä vähäeleisesti kuin Goldie...? 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pörriäisille on kuule naapurissa makoisat oltavat. Minä tarjoan niille voikukkahumalan selviämisasemat kivimuurissani.

      Poista
  4. Minulla oli kerran tuollainen rauta. Voimieni tunnossa väänsin sillä irti rikkapuskaa ja sain niskat nurin voikukkaraudalta. Rikkapuska voi hyvin senkin jälkeen. Voikukkia vastaan taistelu on tuhoon tuomittu. Pienikin pala juurta riittää uuteen kasvuun. Tein joku kesä voikukan kukista ja apilan kukista mehua. Hyvää oli. Toissa kesänä tein voikukan kukista siirappia. Käypää tavaraa sekin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kukkahan voikukka on, mutta... Kukkikoon muualla.

      Poista
  5. Minäkin hurahdin horttaan. Kaikkea on jo kokeiltu mutta tuota horsmaa ei. Sitä pitäisi ihan katsoa missä sitä kasvaa. Meillä mökillä ei sitä kasva eikä ihan lähelläkään. Tuollainen voikukkarauta meilläkin on ja käytimme sitä rivarinpihalla yhden kulmauksen kanssa ja toimi todella hyvin. Nyt muutamia voikukkia on taas ilmestynyt. Mutta onhan siitä muutama vuosi kuitenkin aikaa kun sitä käytimme. Minulla on perenna arvonta blogissani jos kiinnostaa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikukkakilleri on ehdoton peli. Olen kymmenen vuotta käyttänyt ja taidan olla niskan päällä!

      Poista