18.10.2019

Luonto antaa ja ihminen kiittää

  

Olen värkännyt urakalla vaahteraruusuja ja -kransseja.


Sain lehdet naapurin Sarilta. Lehtienhakureissulla hoksasin valtavan lehtikuusen tiputelleen isoja oksia maahan. Nekin piti kyörätä kotiin pyörän päällä. Sari kiitteli kovasti pihansa siivoamisesta ;)


Vaahteraruusuja tein sekä sisälle että ulos. 
Toista ruususatsia värkätessäni kerkisi tulla talvi ;)


Meriveden kylmenemisestä kertoo se, että siika ja taimen ovat alkaneet liikkua. Urhoollinen Vanha herra jäädyttää kaksi - joskus jopa kolme - kertaa päivässä näppinsä, kun käy kokemassa verkkojaan. Mikäs minun on ollessa, kun valmiiksi peratut kalat ilmestyvät kuin taikaiskusta keittiön tiskipöydälle paloittelua ja pakastamista varten.


Luonto antaa joskus ylenmäärin myös omenia. Niistä keitetään hilloja, pakastetaan raasteena soppa-aineksiksi, kuivataan sipseiksi ja mehustetaan juotavaksi. Joskus tehdään myös omenapiirakkaa, joka joskus onnistuu ja joskus taas ei.


Luonto antaa ja ihminen kiittää.

Vanha rouva

22 kommenttia:

  1. Luonto antoikin hurjasti omppuja tänä syksynä. Ensi kesänä niitä on varmaan vähemmän, joten hyvä on olla maailman lopun varastoja. Kauniita somistuksia vaahteran lehdistä. Minä olen ihmetellyt naapurin vaahteraa. Sen lehdet hehkuvat punaisena, kun meillä vaaherassa on syksyisin keltainen lehvästö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapurissa vaahtera loimottaa kullankeltaisena ja omalla tontilla syvänvihreänä. Selitäpä se!

      Poista
  2. Taidokkaasti olet pyöräytellyt vaahteraruusut!
    Ihanat:kranssi ja pöytäkoriste;))
    voi minäkin joskus sortunu naapuria auttamaan ,oli kaatanut puita ja kysyin saanko tuon isoimman kannon:voi kun tykkäsivät,kun vein omalle pihalle..omalla pihalla olikin mörökölli vastassa:))
    ei aina se näkö,varmasti oli herkullinen omenakakku,eikö ollukkin?? :))
    Pietarin kalasaalis:)yhtä mahtavia vonkaleita:))ilo on talvisyvännä pakkasesta ottaa ja tärräyttää kalapullat ...esim_:))
    Luonto antaa ja meidän tulee nöyrästi kiittää luontoa! ja pitää hyvää huolta luonnosta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on aika usein pikkuinen mörökölli tontilla. Pihisee itsekseen, mutta sen saa hyvin leppymään herkuilla. Ei siis vaarallinen otus ollenkaan!

      Poista
  3. Kuinka hienoja nuo vaahteraruusut sekä -kranssit ovat ja niin (joko nyt?) loppusyksyn väreissä?! Oi, olisinpa kalan ystävä, niin olisin katellinen. Muhkean näköisiä vesieläimiä! Hyvä on ihmisen kiittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylle me susta vielä kalansyöjä tehdään ;)

      Poista
  4. Ihminen osaa käyttää antimia hyödykseen, toiset paremmin, toiset ei ollenkaan. Muhkeaa kalasaalista tullut!
    Meiän pihaa ei tullu kukaan siivoamaan...ite piti viimein tarttua haravaan. Naapurin mieskin varmaan hämmästy, että ai, se haravoi sittenkin ;D Se on jo jonkin aikaa haravoinu meiän aidan taakse lentäneitä lehtiä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä lehdet ovat kiinni puiss aja pensaissa kuin tauti. Eivät irtoa, että pääsisin haravoimaan. Vaahteraa jo vähän haravoin ja kopistelin - taisi naapuri tiputtaa silmänsä.

      Poista
  5. Todella kauniit vaahterakranssit. Muutama vuosi sitten tein vaahteraruusukkeista kransseja. Muutama on vieläkin ulkona tallessa. Yhtä linnut ovat käyneet nokkimassa. Tänä syksynä on ollut hienon värisiä vaahteranlehtiä, vaan enpä ole saanut itseäni askartelumielessä liikkeelle.
    Tuollaisen kalasaaliin vuoksi voi jo kerran pari näppinsä jäädyttää. Mikäs sen parempaa kuin oman kullan kotiin tuoma kalasaalis. Ihan varmasti ihminen kiittää tuollaisista luonnonantimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä innostuu askartelemaan, joskus taas ei niin millään nappaa. Aika aikansa kutakin.

      Poista
  6. Siinä sitä on ollut näpräämistä, mutta lopputulos on kyllä sen arvoinen. Kauniita ovat tosiaan.

    VastaaPoista
  7. Vaahteran värikkäät ja kauniin muotoiset lehdet ovat erityisen kauniita ruusuissa. Itsekin olen niitä joskus tehnyt. Nyt on meidän kulmilla miltei paras lehtiaika ohi.

    Syksy on kyllä hienoa aikaa. On mulla yksi lehti-idis aatoksissa - katsotaan, kerkeenkö vielä blogiinikin sen tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyn värejä rakstan, mutta pimeyttä inhoan. Toisaalta, pimeyden keskellä on ihana polttaa kynttilöitä.

      Poista
  8. Kauniin kimpun olet tehnyt... vaahteranlehdet ovat muotoutuneet käsissäsi upeiksi ruusuiksi.
    Kranssi on myös aivan ihana.
    Mukavaa lokakuun loppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vaan en osaa koristella ruusujani niin hienosti kuin sinä ;(

      Poista
  9. Vaahtera on kyllä hienoimpia puita syksyisin. Ihania koristeita olet jaksanut tehdä :)
    Ja vanha herrakin on saanut kunnon kalasaalista, niistä voi kehitellä vaikka minkälaista sapuskaa talven iltoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta kuulemma hirvi juoksee pakastimeen - ihmettelen vain, miten se sinne pitkine koipineen mahtuu ;))

      Poista
  10. Kyllä ihanat jutut vaahteran lehdistä. Ja vanha herra hommaa sulle syötävää. Kaikki ompputortut ovat namia. Tässä jo monta kertaa olen ehtinyt käydä katsomassa ja lukemassa sun edellistä postausta. Oi,kuinka sinulla onkaan mielenkiintoinen työ. Mutta paljon on hommaamista ja kaikkee laittamista.

    VastaaPoista
  11. Kyllä todellakin syksyn parhaat antimet on saalistettuna.
    Ihanat kranssit - mun vaahterat eivät taaskaan värittyneet, vaikka kaikki muu ympärillä oli kukertavan kellertävän oranssihtavaa. Eise aina onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin vaahterat oli myrkynvihreitä. Onneksi aina voi käydä hakemassa roskat naapurin pihasta ;)

      Poista