Patiolla villisti

Aikaisemmin keväällä leikkasin pationkaiteen valloittaneen kärhön alas ja hoksasin samalla, että onpas tukikehikko päässyt säädyttömään kuntoon. Otin rumiluksen pois. Ei kestänyt kuin 30 vuotta ;)

Kun Vanha herra alkoi tiedustella, mitä haluaisin syntymäpäivälahjaksi, minulla oli heti toive valmiina: uusi pation ritelikkö, pliis hani.

Aamuvarhaisella saapui Vanhan herran bestis tekemään minun syntymäpäivälahjaani. Vanha herra oli ennalta maalannut puutavaran ja toimi itse timpuroinnin aikana passarina ja vatupassimiehenä.

Olipa hauska kuunnella salaa kahden ikiystävän hekottelua. Puolesta sanasta toinen otti heti kopin ja niin juttu polveili eteenpäin. Eikä Vanha herra ole yleensä mikään suupaltti.

Miesten rakentaessa minä kävin rantaretkellä tarkastelemassa sammakonkukkatilannetta. 

Löysin veikeän kaksihaaraisen puun ja tepastelin kaikenmaailman sorsalintujen räpylänjäljissä.

 

Kotikartanolle palatessani minua odotti paikkamaalausta vaille valmis pationkaide. 

Edelleen hekotteleva mieskaksikko oli vailla synttärikahveja. 

Saamansa piti mangorahkalla ja kermavaahdolla täytettyä rullapullaa,

jonka koristelin mansikoilla ja mustikoilla.

 

Päivällinen olikin sitten jotain muuta. 

Rannassa hortoillessani keräsin kaksi pussillista nuoria villivihanneksia. 

Nuoret maitohorsman versot pääsivät pesun jälkeen pariksi minuutiksi suolalla ja sitruunamehulla maustettuun veteen. Myllytin pikkuriikkisen mustapippuria päälle ja leikkasin ehtaa voita höyryävien kotimaisten villiparsojen kyytipojaksi. 

Maistui keväältä!

 

Toinen pussillinen piti sisällään nuoria nokkosia. Pesin, ryöppäsin, valutin ja myllytin monitoimikoneessa tuusannuuskaksi. 

Puolet pakastin vastaisen varalle ja puolesta tein piirakan.

Piirakan pohjalle silppusin pari punasipulia, jotka maustoin timjamilla ja mustapippurilla. Päälle murustelin fetajuustoa. 

Lisäsin nokkostuusannuuskan ja kermamaidon (2 dl kermaa ja 2 munaa). 

Paistoin 180 asteessa puolisen tuntia. 

Maistui taas keväältä!

Vanha rouva