Olin kalkkimaalauskurssilla muutama viikko sitten. Osanottajat toivat kotoa maalattavaksi mm. koriste-esineitä, piianpeilin, poronsarvet, seinälokerikon ja puupurkkeja. Minulla oli tarjotin ja taulunkehykset. Kun muut valitsivat hempeitä pastellisävyjä, minä valitsin ronskisti mustan, punaisen, oranssin ja keltaisen.
Taulunkehyksen maalasin punaiseksi. Punaisen kalkkimaalin alta hankasin esiin alkuperäistä violettia väriä. Vahasin myös kehyksen.
Vanha herra asensi kehykseen verkkoa hirveän kitinän kanssa. Kitinä loppui siihen paikkaan, kun mies tajusi tekevänsä taulua rakkaalle harrastukselleen.
Jotta uistintaulu olisi oikein edukseen, piti sille rakentaa arvoisensa ympäristö. Seinään ruuvattiin kaksi valurautaista kannatinta ja niiden päälle hylly. En ole moista härpäkettä vinkunut kuin vasta viitisen vuotta. Nyt osasin ilmeisesti vetäistä oikeasta narusta.
Kävimme armeijakampekaupassa etsimässä harmaata vilttiä, josta olisin ommellut tyynyt puusohvalla olevan patjan kaveriksi. Ei myydä enää vilttejä, ei. Sen sijaan viereiseltä kirpparilta löytyi tämmöisiä puurinkuloita:
Kun kalkkimaaleja on vielä vaikka kuinka paljon pikkupurkkien pohjalla,
maalasin rinkulat iloisen värisiksi:
Kalkkimaali kuivuu nopeasti,
joten pääsin heti tuunamaan kaksi rinkulaa virkaamillani kukkasilla:
Iloinen maalari ei vielä paljasta, mitä muista rinkuloista tuunataan.
Vanha rouva
No nyt on väriä elämässä. Ompas uistimet päässeet oikein kunniapaikalle, hyvän näköiset noin laitettuna.
VastaaPoistaUistimet ja perhot ovat pieniä taideteoksia. Pirun väkäset vaan haittaavat hipelöintiä ;(
PoistaSaitpa tosiaan isännän koukkuun. :) Kumpi valitsi koukkuasetelman?
VastaaPoistaJoitain asioita vaan kannattaa odottaa.
Ei mikään ihan pieni virkkaushomma oo ollu sinulla noissa.
Minul on jotain outoa kalkkimaalia, joka jättää nk mattapinnan, jota irtoaa, kun sormella pyyhkäisee. Mitään kosteaa ei voi ees näyttää sille. Petyin koko maaliin, mut näköjään sitä on muitakin versioita. Vai onko lakka päällä?
Koukkuastelma itse asiassa oli minun ideani, mutta nyt Vanha herra esittelee sitä suurella ylpeydellä.
PoistaOstin suomalaista kalkkimaalia ja se teki just tuon saman kuin sulla. Anteeksi vaan Suomalaisuuden liitolle. Sitten ostin rehellisesti JDL:n kalkkimaalia. Pysyy kuin tauti. Pintaa en lakkaa. Vahaa olen käyttänyt. Suosittelen. Sitä paitsi kaikkein pienimmällä purkilla pääsee toooooooooooooosi pitkälle.
Ilo on näillä väreillä maalata. :) Kivoja ruusurinkuloita.
VastaaPoistaNiin mun lempparivärit.
Poistamitäpä minä lisäisin kaikkiin edellisiin kommentteihin!:)
VastaaPoistaSilmän iloa!!:))
Höh. Kommenttisi ovat aina niin reheviä...
Poista:) Voi ihanuus tuota sinun kannustusta:)
PoistaMinä tunnen aika ajoin oleva ihan"ulko-avaruudesta "kun kirjoitan,kommentteja,...ajattelen ...mitähän ne aattelee kun mää tälläin kirjoitan
pitkästi :) ja vähän Höpösti:)...jonkin sortin "morkkis",
Luppaan parantaa tyylini,:)) ja pallaan entiseen uomaan,rentoon,kirjotus meininkiin:))
Jäykkäkoipia on tämä maailma täynnänsä, joten ole oma rento itsesi vailla morkkiksia. Kukaan muu ei kirjoita niin kuin sinä!
PoistaOn sääli, kun noita kunnon vilttejä ei ole enää myynnissä. Ei sen puoleen, että haluaisin sellaisen, mutta sinun itulaatikon päällä se näyttää niin nostalgiselta. Rinkuloita maalasit aika monta. Jään odottelemaan...
VastaaPoistaVielä nostalgisemmalta itulaatikko näyttää, kun Vanha herra parkkeeraa siihen tuijottamaan takkatulta ;)
PoistaSaipa kehykset todella hienon sisällön, kelpaa Vanhan herran ollakin ylpeä :)
VastaaPoistaSulla pysyy puikot, koukut ja pensselit hyvin hyppysissä, mitähän rinkuloista valmistuu :)
Rinkuloista valmistuu joskus jotain...
PoistaKyllä Vanhan Herran taas kelpaa. Nyt hänelle on tehty oikein uistimia varten taulu:) Nuo sinun iloiset mallaukset ,milläs sen tietäs mitä renkaista tulee.
VastaaPoistaOdotas vaan...
PoistaTosi kiva ja kätevä tuo koukkutaulu (peukku).
VastaaPoistaRinkulatuunausta odotellaan :)
Rinkulat odottavat tuunausta kiltisti pimeässä kaapissa.
Poista