Vuosikausia olen käynyt Rokuan jäkäläkankailla tattimetsällä. Ikinä en kuitenkaan ole matkannut Keisarintietä. Nyt sen tein. Keisarintie kulkee Rokuan harjuvyöhykkeen etelälaitaa suurta suoaluetta kiertäen. Keisarintie kaartaa nykyisen Rokuan kansallispuiston vierustaa Rokuanjärven eteläpuolella.
Oulun ja Kajaanin linnoja yhdistävää tieyhteyttä ryhdyttiin rakentamaan 1600-luvun alussa. Tietä tarvittiin valtakunnan puolustamiseen. Se rakennettiin vesi- ja maareittejä yhdistellen reitille, jolla Vienan ja Karjalan kauppa oli kulkenut jo vuosisatoja.
Vasta valmistunutta tietä liikkui Kustaa II Adolf seurueineen talvella 1622 matkallaan Liivinmaan sodasta Viipurin kautta valtiopäiville Tukholmaan. Venäjän tsaari Aleksanteri I, jonka mukaan tietä ryhdyttiin nimittämään, ei kuitenkaan käyttänyt tietä Kainuun matkallaan 1819.
Tatteja metsästimme Keisarintien varrelta. Muutama valioyksilö löytyi, mutta niillä oli jo seuralaiset ruokittavinaan. Parin tunnin hortoilun jälkeen kopanpohjalle pääsi muutama tatti ja kasa kangaspalsamirouskuja, niitä kookokselta tuoksuvia. Harmitti vähän laihanlainen sienisaalis, mutta toisaata - enpä ole ennen sienimuhennosta tehnyt keisarillisista antimista. Keisarilliselta maistui!
Syysmatkalla kohtasin myös kauniita kotkotteja, joiden etelänmatkan tankkauspiste sattui yhdelle ja samalle viljapellolle. Kuusi joutsenta ja seitsemän kurkea tarkasteli tilannetta kaulat pitkällään. Maantien varresta niitä kuvasin, koska en halunnut keskeyttää niiden ateriointia.
Sitähän sanotaan, että ympäri käydään ja yhteen tullaan. Niin sattui tälläkin reissulla. Muutama aika sitten kävin kyseisen välilaskupellon takana poimimassa vattuja (KLIK). Nyt niitä vattuja sattui olemaan matkaeväänä:
Pikkusia marjapiirakoita Ahmaksen vatuista ja Patelan viinimarjoista, ole hyvä. Piirakoiden täytteenä on lusikallinen punaherukoita, kolme jättivadelmaa sekä ripaus perunajauhoja, sokeria ja kanelia. Marjojen päälle lusikoin vadelmatuorejuusto-muna-seosta. Kirpakan makoisia - varsinkin, jos jaksaa odottaa piirakoiden jäähtymistä ;)
Vielä vihreänä heiluvaisten viljojen myötä toivotan kaikille maanviljelijöille kuivia puintikelejä
ja meille muille runsaista syysretkiä kruunupäiden tai tavallisten tallaajien kansoittamilla teillä.
Vanha rouva
Kiva retki, herkulliset metsätuliaiset ja mukavia eläinnähtävyyksiä.
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Kiitos toivotuksista. Edessä vielä kaksi täyttä vapaapäivää tutkia lähimetsien rikkauksia.
PoistaEilen en vielä tatteja lenkillä nähnyt. Tänään näin useita. Liekö kunnolliset yöunet parantaneet näköä. Jonkun pitäis laittaa minullekin tuollaiset eväät metsäretkelle. Jaksaisin taatusti nykyistä paremmin talsia marjojen ja sienien perässä. Tuolla samaisella pellolla näin perjantaina useita kymmeniä kurkia. Harmittelin, että kamera ei ollut kauppareissulla mukana.
VastaaPoistaKovin olivat proteiinipitoisia löytämämme tatit. Eväät muuten ovat kaiken retkeilyn a ja o - on mitä odottaa ;)
PoistaMinusta sienestys on kivaa hommaa, en vaan oo tänä syksynä päässy. Ehkä vielä ehdin, mene ja tiedä. Ja kyllä, tykkään sienien keräämisestä hirveesti mutta en syö niitä itse. :D Mulle se metsässä kävely on enemmän se juttu. Oon yrittäny opetella tykkäämään sienistä, ja maistan aina vähän jos on tarjolla, mutta ei. Ja ei ole kyse huonoista sienenlaittajista, ja sieniruoat tuoksuu hyvältä, mutta joku siinä maussa tökkii.
VastaaPoistaOpettele pikkuhiljaa, vähän kerrallaan. Niin Vanha herrakin teki eikä voi enää olla ilman syksyn sieniherkkuja ;)
PoistaMinä en sienestä, koska en tykkää niistä.
VastaaPoistaMeillä on osa viljoista vielä vihreitä osa on puitu, siis ei meidän vaan naapurin
Siente jakavat meitä ihmisiä - joku tykkää, joku inhoaa. Kullakin on maunsa ja hyvä niin ;)
Poista