Lutakon kukkakimppu

Lutakko on märkääkin märempi entisen saha-alueen vesijättömaa. Sahan maineekkaasta menneisyydestä kirjoitan täällä.

Ajelin lutakon laitamilla pyörällä bongaamassa lutakkokasveja ;) Välillä piti kahlata...

Kohtasin ensimmäiseksi tämän tähtisilmän. Se lienee heinätähtimö, joka on pihatähtimön ohella Suomen yleisin tähtimölaji. Sille on tyypillistä runsaskukkainen kukinto. Vaikka yksittäinen kukka on auki vain kolmisen vuorokautta, uusia syntyy pitkin kesää aina alkusyksyyn saakka. Kukassa näyttäisi olevan kymmenen terälehteä. Niitä on kuitenkin vain viisi, sillä jokainen niistä on lähes tyveen saakka kaksiliuskainen.

Seuraavaksi bongasin luhtalitukan. Keväällä litukan kukat näkyvät kauas, kun muu lutakkokasvillisuus on vielä lapsen kengissä. Koreilla valkoisilla ja punertavaan vivahtavilla kukkasillaan litukka houkuttelee pölyttäjikseen perhosia, kimalaisia, mehiläisiä ja kukkakärpäsiä.

Maistuu kuulemma vesikrassilta, mutten tohtinut litukkaa suuhuni pistää...

... sillä sen vieressä kasvoi myrkyllinen, Suomen luonnossa ypöyksin trooppista vehkakasvien heimoa edustava vehka. Vehkan varsinaiset kukat ovat pienet ja vihertävät. Niitä ympäröi iso ja valkoinen tukilehti. Kukkien ällö tuoksu houkuttelee runsaasti kärpäsiä, kovakuoriaisia, ripsiäisiä ja jopa kotiloita.

Vehkan kaikki osat ovat myrkyllisiä. Keitettäessä tai kuivattaessa myrkyt kuitenkin häviävät ainakin valtaosin. Vehkan on sanottu olevan parasta hätäravintoa, mitä Suomen luonnosta voi saada. Vehkan juurakkojen keräämisestä on maininta jopa Kalevalassa. Kun Ilmarinen ryöstää Pohjolan nuoremman tyttären, tämä valittaa joutuneensa ”suolle karpalohon, vehkahan vesiperälle”. 

Seuraava mielenkiintoinen lutakkokasvi on terttualpi. Se on ilmeisesti tuonut rahvaan mieleen horsman, mistä kertovat kansanomaiset nimet keltahorsma ja vesihorsma. Terttualpi kasvaa vetistäkin vetisemmissä lutakoissa.

   

Rantalutakosta bongasin luhtakuusion. Sen punaruskeat versot ja punaiset kukat erottuvat kaukaa rantaruovikon vihreydestä. Luhtakuusion mesivarastoon pääsevät käsiksi vain voimakkaimmat hyönteiset, kuten kimalaiset ja mehiläiset. Kimalaisen pitää laskeutua kukan teriön alemmalle huulelle, työntyä sisään kukan uumeniin ja painaa ylempää huulta voimakkaasti päästäkseen käsiksi meteen. Näin tehdessään hyönteinen ponnauttaa kukan heteet esiin ja pölyttää kasvin.

 

Luhtakuusio on puoliloinen ja kasvi imee lisäravintoa naapurikasvien juurista.

Tässä olivat kukkakimppuni kukat 36-39.

Tässä vielä kuva kukastani nro. 1 kukinnan päätyttyä. 

Hoksaatko, kenen kukka on kyseessä? No, sammakon, tietysti!

Lutakkoterveisin

Vanha rouva