Suolämpäreen kukkakimppu

Luonnonkukat nro 11-15 löytyivät pienen suolämpäreen reunamilta. Ajelimme sateisen pyhäpäivän ratoksi maisemia katselemassa. Sade taukosi puolilta päivin ja sopivasti satuimme pienen suoan laitaan eväinemme.












Koko suo oli valkoisenaan tupasvillaa, joka on yleinen soiden sarakasvi. Kukan tummanharmaat tähkäsuomut ovat puikeita, pitkäsuippuisia ja kärjestä läpikuultavia. Kukassa on yli kymmenen kehäsukasta, jotka pitenevät kukinnan jälkeen pitkiksi, paljon tähkää pidemmiksi valkoisiksi tupsuiksi.

Tupasvillan siementupsuja on käytetty tyynyjen ja peittojen täytteenä ja siitä on valmistettu huopia ja vaatteita. Lehtitupista syntyy villaan, pellavaan ja silkkiin sekoitettuna hyvin lämpimiä tekstiilejä. Tupasvillaa käytetään nykyään myös öljyntorjunnassa, sillä se on synteettisiä liinoja parempi, ekologisempi vaihtoehto ja se päihittää turpeen öljyn kerääjänä, koska hylkii vettä. Minä teen joka kesä tupasvillasta isoja kimppuja, jotka valostuttavat syksyn pimeneviä iltoja.

Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka on suopursu.

Suopursun latinankielinen nimi on Rhododendron tomentosum. Nimi viittaa siihen, että tämä kanervakasveihin kuuluva, valkokukkainen varpukasvi on alppiruusujen sukua!

Suopursu tuoksuu omintakeisen voimakkaalta. Voi kunpa saisin tuota tuoksua pullotettua talven varalle. Tulisi heti kesäkuuma suo ja inisevät hyttyset mieleen ;)

Millä nimellä sinä kutsut hillaa? Kasvin nimitys vaihtelee alueittain niin, että lakasta puhutaan perinteisesti Länsi-Suomessa ja hillasta Pohjois- ja Itä-Suomessa. 

Lakka / hilla / suomuurain / nevamarja / valokki / lintti on vatukoiden sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi. Nimeä käytetään myös kasvin tuottamasta heleän oranssista mehukkaasta marjasta. 

Anoppi vei minut tuoreena miniäkokelaana hillasuolle. Matkaan lähdettiin viideltä aamulla, ajettiin reilu sata kilometriä suuren suon laitaan. Rämmin porottavan auringon alla, pitkiä käärmeitä väistellen ja ziljoonia hyttysiä huitoen mättäältä toiselle ja noukin puoliraakoja koppuroita ämpärillisen. Kotia kohden auto lähti iltaseitsemältä. Vannoin, ettei ikinä enää koskaan! Ja sanani olen pitänyt.

Tämmöisiä kaunottaria koko suonreuna oli vaaleanpunaisenaan. Tutkin kasviopasta ja sain selville, että kysymyksessä on suokukka, 

pohjoisen pallonpuoliskon turvesoilla kasvava myrkyllinen varpu.Suokukka on kanervakasveihin kuuluvan sukunsa ainoa laji.

Suokukka lisääntyy tehokkaasti juurakkomaisten tai rönsymäisten maanalaisten osien välityksellä. Suokukan maavarsisto ja juuristo on laaja ja voi ulottua aina puolen metrin syvyyteen ja kasvaa kaksi metriä pitkäksi. 

Suokukka on niin kaunis ja niin myrkyllinen - se sisältää myrkyllistä andromedotoksiinia. 

En ollut suolämpäreen laidassa Vanhan herran kanssa kahdestaan. Meitä tarkkaili suuri parvi kurkia. Lienevätkö olleet poikamiehiä, sillä sen verran uhottelevaa niiden melske oli.

Tulipahan bongattua toinenkin Pohjois-Pohjanmaan nimikkojuttu. Kurki on nimittäin meidän maakuntalintumme. Muistan nähneeni kurjen viimeksi alakouluikäisenä Hämeessä. Jo oli aikakin uusia tuttavuus ;)

Tämmöinen kukkakimppu siis syntyi sateisena ja soisena sunnuntaina. Kukkapuska musiikin kera, sillä kurkien töräyttely oli aika päällekäyvää kuunneltavaa.

Vanha rouva ja kotituomi