Pihanurmen kukkakimppu

Minua ahdisti kovasti, kun Kivikulman emännällä on kuulemma piha täynnä orvontädykkeitä enkä ole ikinä kuullut moisista. Otin maatuntumaa ja jo alkoi löytyä tädykkeitä. Niitä oli itse asiassa yksi nurmikohta ihan sinisenään. Ovat vaan niin lilliputteja, ettei tämmöinen liki- ja ikänäköinen emäntä niitä hoksaa seisoma-asennossa!

Orvontädyke on monivuotinen ratamokasvi. Se on muinaistulokas eli kasvi, joka on kulkeutunut Suomeen ennen 1600-luvun alkupuolta ihmisen myötävaikutuksella, kuten merenkulun tai kaupan vuoksi. Orvontädykettä on kansa kutsunut rampaheinäksi, sillä siitä tehtyä haudetta on käytetty huonojalkasille eläimille ja lapsille.

Sitten hoksasin vielä onnettomamman kukkasen. Valkoinen tähti, joka oli supussa niskaansa ripsivän tihkusateen takia. Kyseessä taitaa olla nurmihärkki? Pikkuruinen valkoinen tähti kasvaa kuumassa ja kuivassa polunvarressa. Sille on näköjään tulossa paljon sisaruksia vierelleen, ellei Vanha herra kerkiä hurruuttaa niitä matalaksi ruohonleikkurilla.










Naapurikukkaa ei ole vaikea olla huomaamatta, sillä se on pikkuhiljaa levittänyt lonkeronsa ja iloisenväriset kukkansa yli koko nurmikon. 

Rönsyleinikki kasvaa jopa puoli metriä pitkäksi. Kun vetää yhdestä päästä, niin toista päätä ei tunnu löytyvän niin millään. Tuoreille nurmikoille päästessään rönsyleinikki on hankalasti torjuttava kasvi, koska se leviää tehokkaasti rönsyjensä avulla. Kitkemällä lajia on hankala saada pois ja sen olen huomannut katkerasti. Olen luovuttanut ja annan nykyään kasvin rönsyillä nurmikolla miten haluaa. Mutta kukkapenkkeihin älköön vaivautuko!

Leinikkejä kasvaa Suomessa 23 eri sorttia. Keisarin ajan Suomessa sotapalvelusta vieroksuvat nuoret miehet saattoivat hieroa leinikkiä paljasta ihoa vasten. Iho nousi pahoille rakkuloille eikä keisarin armeija semmoisia miehiä riveihinsä kaivannut!

Maahumala on kasvutavaltaan rehevä ja nopeakasvuinen, ja se sopeutuu niin valoon kuin varjoonkin. Lisäksi sillä on erinomainen talvenkestävyys, ja se sietää tallausta. Maahumala sopii hyvin peittokasviksi puille, pensaille ja vahvakasvuisille perennoille sekä aluskasviksi sipuli- ja mukulakasveille. 


Minä lisään maahumalaa rönsyistä ja pistokkaista. Olen monta vuotta käyttänyt maahumalaa amppelikasvina ja kasvimaan tiilimuurin peittona. Olen käyttänyt maahumalan kirpeän aromikkaita lehtiä keitoissa ja muhennoksissa.

Valkoapilat alkavat kohta kukkia - sitä meden tuoksua ja pörriäisten surinaa! Lapsena nypin apilan terälehtiä ja imeskelin mettä kuin paraskin ampiainen. Venäläinen ystäväni käyttää valkoapilateetä vahvistavana ja yleiskuntoa kohentavana juomana.

Pihatähtimö eli vesiheinä on itse asiassa kaunis kiusankappale. Sitä on arveltu maailman yleisimmäksi kukkakasviksi, mutta usein se on saanut myös viheliäisimmän rikkaruohon vähemmän mairittelevan arvonimen. Yksivuotinen ja hauras kasvi ei tuota pelloilla paljon harmia, mutta puutarhassa tai kasvimaalla sitä nyhtäessä irtoavat helposti myös kylvetyn hyötykasvin taimet.

Pihatähtimö on yksi helpoimmista villiyrttilajeista. Sitä voi syödä mehukkaana salaattina sellaisenaan tai sen voi kuivata ja jauhaa viherjauhoksi. Myönteistä mainetta se on saavuttanut myös monipuolisena rohdoskasvina.

Lopuksi lapsuuteni laastari - piharatamo. Suomen kansan suussa piharatamo tunnettiin nimellä rautalehti, mikä lienee kunnianosoitus sen kestävyydelle. Laajalti käytetty nimi on myös laastarilehti, sillä piharatamo on kätevä luonnonlaastari: lehti pehmitetään sitä vähän rutistelemalla, kostutetaan sylkäisemällä ja painetaan haavan päälle. Tulehtumaan päässeitä haavoja on lääkitty ennen vanhaan ratamohauteilla. Ratamon lehti sisältää antibioottisia ja ihoa rauhoittavia aineita.

Yksi piharatamo voi tuottaa kesässä yli 20 000 siementä. Leviäminen on tehokasta niin kotieläinten, ihmisen kuin kaikenmaailman kulkupelien kyydissä. Siementen pinta limottuu kosteudesta, jolloin ne tarttuvat helposti ja täysin huomaamattomasti ohikulkijan matkaan. Intiaanit nimittivät piharatamon valkoisen miehen jalanjäljeksi, sillä laji levisi Amerikassa ihan sananmukaisesti kalpeanaamojen jaloissa. 

Yritin pontevasti kuvata myös nokkosia, mutteivät ne pakanat ole vielä kukassa. Toisaalta hyvä niin, sillä sain kerättyä puoli kopallista nuoria nokkosenlehtiä. En tosin omasta pihasta, vaan rannan salaisesta jemmasta. Pinaattisopan reseptillä keittelin vihreän nokkoskeiton, jonka kyytipojaksi keitin pari kananmunaa. Vanha herra söi hyvällä ruokahalulla. Vasta ruokailun loputtua paljastin, mitä herra oli syönyt ;) Mulkoili se vähän epäluuloisesti, mutta lupasi mennä niittämään sen salaisen jemman, jotta saadaan uusia, pieniä lehtiä pakkaseenkin.

Vanha rouva

Ps. Nyt on sitten kimputettu 22 kukkasta sadasta.