Leijonanruskeaa

Ensimmäiseen yhteiseen huusholliimme hankkimamme matto on leijonanruskea. Matto maksoi maltaita, mutta se oli pakko saada juuri sen ihanan värin takia.

Etsin käteeni kirjahyllystä Pentti Lempiäisen kirjan Kuvien kieli - vertauskuvat uskossa ja elämässä. Kirja on palvellut minua vuodesta 2005, jolloin hurahdin työni vuoksi kirkkopedagogiikkaan. Suosittelen lämpimästi.

Kirjassa kerrotaan, että ruskea väri on jo antiikin ajoilta tuttu maan värinä. Ruskea merkitsee alhaista syntyperää, köyhyttä ja nöyryyttä. Latinan kielen maata merkitsevästä sanasta "humus" on johdettu alhaisuutta merkitsevä "humilitas". Köyhyyden ja nöyryyden väriksi ruskean ovat omaksuneet vaateparressaan fransiskaanit.







No entäs sitten se leijona, tuo vallan, herruuden ja rohkeuden vertauskuva? Suuri kirkkomaalari Mikael Toppelius tuskin oli eläissään leijonaa nähnyt, mutta niin vaan tuo raivoisa jalopeura ilmestyi Haukiputaan kuvakirkkoon 1770-luvulla.

Katso Simsonin ja jalopeuran taistelua: mikä voima, mikä liike, mitkä värit... kuvakirkossa mykistyn aina tuon seinämaalauksen voimasta, joka ei ole ehtynyt tippaakaan sitten Toppeliuksen siveltimenvetojen. Oulun raatimiehet muuten sanoivat maalari Toppeliksesta, että hän oli ahkera, raitis ja maalasi kelvollisesti yhdellä värillä.




Suuntasin rohkean, mutta ah, niin alhaisen, köyhän ja nöyrän katseeni lattiaa peittävästä leijonanruskeasta matosta ylöspäin ja kuvasin leijonanväriset kohdat huushollistamme. Leijonaruskeaa ja vähän leijonankeltaistakin löytyy perintölampusta. Leijona on huiskinut hännällään väriä myös sängynpäätyyn ja omenakakkuun. Perintöpiironki, verhoilukankaan ruusut ja jauhosiivilän pohja ovat nekin serkkuja jalopeuran turkin kanssa.

Varsinainen leijonapläjäys on väriltään monta vuotta sitten hankkimani puuhareppu - siis nahkainen reppu, jonka sullon täyteen kirjoja, käsityölankoja, virkkuukoukkuja, neulepuikkoja, sivuleikkureita, paulalankoja sun muita tarpeellisia vapaa-ajanviettovälineitä, kun auton nokka kesäisin suuntaa kohti Lappia ja Vanhan herran kalastusvesiä.

Sain työnantajaltani tänä jouluna lahjaksi nahkarepun väriset nahkakintaat. Reppu ja kintaat olivat ilmiselvästi vailla samansävyistä seuraa. Saamansa piti:

Tupsupipo ja liki kolmimetrinen huivi tupsuineen valmistuivat sopivasti pilkki-ilmoja odotellessa. Kudoin ne ihanan pehmeästä Dropsin Alpaca-langasta 3,5-puikoilla. Lankaa kului kuusi kerää eli 300 grammaa.

Vanha rouva