27.6.2016

Juhannusyön puuhamaa

Ruusujen tuoksussa kului juhannuksemme. Kaikki ruusut - keltaista Wilhelmiä lukuunottamatta - riehaantuivat kukkaan. Sitä surinaa, pörinää, kimalaisten keinuntaa kukasta kukkaan. Sitä oli soma seurata.

Juhannusperinteisiimme on koko omakotitalouramme ajan kuulunut juhannusyön kukkienkeruu. Mutta ei se perinteinen seitsemän kukkaa tyynyn alle -keruu, sillä meillä on jo toisemme ja muiden kuvista uneksiminen ei tulisi mieleenkään.

Me keräämme kukkasia, joita muut pöljyyksissään kärräävät pusikoihin ja soramonttujen reunoille. Tänä juhannuksena rikastuimme kolmella eri ruusulajikkeella ja parilla perennalla. Kolme vaahteraakin pääsi takapihalle.

Sitä minä en vaan jaksa ymmärtää, miksi dumpata puutarhajätteet luontoon, kun sen saa tässä kaupungissa tehdä ilmaiseksi ja laillisesti kaatopaikan kasviosastolle! En ymmärrä.



Ruusut kukkivat. 
Sen sijaan pionit duumailevat ja keinuttavat pullistuvia nuppujaan tuulessa.



  



Pihamaalta löytyy jo muutama muukin kukkija ruusujen lisäksi. 
Orvokit tietysti etunenässä. Lupiinit ja lehtoängelmät. Lilja ja poimulehti.

Kasviskoppini alkaa myös pikkuhiljaa kasvatella satoa:


Pikkutomaatit vielä vihertävät, mutta amppelimansikka on alkanut punertaa.
Tomaatin taimi tekee kukkasia.
Pottu on noussut pintaan.


Tämä kesä tuntuu olevan viimevuotista hedelmällisempi. 
No, siihen ei paljon tarvita!

Vanha rouva




8 kommenttia:

  1. Jopa pohjoisen tarhuri kirii etelän tarhurin rinnalle ja kohta ohi kasvatuksissa, eikä ihme kun siellä aurinko paistaa koko ajan, meillä nukutaan öisin eikä auringossa kukuta!

    Komeita löytöjä teitte, mutta ihmettelen miksi ihmeessä taimia tuollain pitkin kenturoita kuljetellaan? Onneksi saitte aarteita talteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöljät katsos "siivoaa" puutarhaansa ja vie karsimisen, ruohomisen yms jätteet metsään. Siellähän ne sitten villiintyvät jatkamaan elämäänsä. Esim. kaikki kurjenmiekeat olemme pelastaneet yhdesä lutakosta, minne kaukainen naapuri omiaan kippaa joka vuosi. Pari vuotta sitten löysimme yhdeltä soramontulta kokonaisen unkarinsyreenijuurakon. Nyt sen halkasija on toista metriä, kun se on juurtunut meille kunnolla.

      Poista
  2. Ohhoh, tuo perinne onkin vaalimisen arvoinen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvisdyykkaukseksi minä sitä kutsun ;) Tosin tonttia pitäisi pikkuhiljaa laajentaa, sillä niin ihania pensasruusuja olisi soramontulla tarjolla.

      Poista
  3. Tuota metsäänviemistä harrastetaan täälläkin päin. Kasvien lisäksi löytyy pulloja ja purnukoita, rautanauloja, hevosenkenkijä, ja kaikenlaista työkonetta ja rompetta.
    Onneksi sie pelastat nuo kasvit puutarhaasi ja annat niille hyvän elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Televisioita, jääkaappeja, autoja, sohvia ja saappaita on mekin metsistä ja tienvarsilta bongattu. Yhdet portaiden rautakaiteet ajateltiin käydä roudaamassa kotiin. Vähän kun niitä paklaa ja maalaa, niin ovat kuin uudet, mutta ehommat.

      Poista
  4. Ai, että oikein hyviä heitetään pois... Monissa paikoissa harrastetaan kasvien vaihtopäiviä - ei tarvi heittää hunningolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän sitä nyt sentään kasveja ruveta suin päin vaihtamaan - joutuu vielä puhumaan ventovieraille ;)

      Poista