Diiliä pukkaa

Aamulla minua odotti pihanurmikolla potkukelkka.

Naapurin rouva oli linkoamassa risoja kelkkojaan kaatikselle. Sitten kekkasimme, että kelkoistahan voisi tuunata jotain kukkamaiden piristykseksi.

Vanha herra kohotteli kulmiaan, kun potkuttelin omallani kotipihaan. Murisi taas jotain sensuroitua akkain hupatuksista. Mutta kas, niin vaan kelkan istuin suoristui ja ravistunut sininen väri muuttui nimikkokanervaisekseni.

Nostin kelkan keskelle tekeillä olevaa kivikkomaatani. Sen kyytiin pääsee ruukku, johon istutan jotain valuvaa ja hekumallisen punaista. Kunhan hallanvaara on ohi.

Kivikkomaani odottaa kiviä. Elikkä jos sinulla sattuu olemaan noin viisi kuutiota ylimääräisiä luonnonmurikoita, niin vassokuu, täällä otetaan vastaan! Ja samalla voisit tuoda ne kivikkokasvitkin, jos kerta tänne Suomi-neidon vyötärölle suuntaat matkasi.

Kiitos jo etukäteen ;)

Vaivanpalkaksi tein Vanhalle herralle oman maan raparpereista lauantaipiirakan:

Pohjaa varten sekoita 1 muna, 1,5 dl sokeria, 3/4 dl voisulaa, 2 dl maitoa, 4 dl vehnäjauhoja sekä 2 tl leivinjauhetta. Tasoita pohjataikina halkaisijaltaan 27-30 cm piirakkavuoan pohjalle.

Puhdista raparperit. Pätki ne niin, että saat aikaiseksi n. 6 dl raparperipaloja. Lisää raparpereihin 2 dl sokeria. Keitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, jotta palaset pehmiävät. Kaada neste pois.

Kippaa raparperihilloke piirakkapohjan päälle ja tasoita. Paista 175 asteessa n. puoli tuntia. 

Jäähdyttele hetki, paloittele ja tarjoa jäätelön kera. Mmmm...

Että tämmöistä voisin sinullekin tarjoilla, kun tulet sen murikkalastin kanssa.

Tehdäänkö diili?

Vanha rouva