Globalisoitunut heihei

Vuosi sitten toin ulkomailta kokoonlytistettyjä valopalloja. Tökin kuitupallot pyöreiksi ja asensin niihin valonauhan. Kaunis oli ikkunassa.

Kesän vintillä laiskotelleet valot eivät nyt enää syttyneetkään - liekö saaneet huopakaton alla lämpöhalvauksen. Pelastin mitä pelastettavaissa oli - valonauha lähti sähköromulootaan kaatopaikalle ja kuitupallot herätin uusiohenkiin. Kieputin pellavarihmasta rusetin ja liimasin sen valopiuhalle tarkoitetun reiän päälle. Näin Tenolta roudatut ajopuut fuusioituivat thaimaalaisten pallukoiden kanssa. Globalisaatiota tämäkin ;)

Lisää kansainvälistymistä seurasi, kun kolusin puutarhavaraston perukoilta ruotsinmaalaisen peltilautasen. Olin kesällä suhuttellut sen spreillä mustaksi. Liimailin korkeista kranssin, jonka koristelin venäjänmaalaisilla kirjansivuruusukkeilla. Liimasin kranssin peltilautaseen. Paperiruusukkeen keskelle tökkäsin vielä virkaheiton rintarossin.

Musta keskusta kaipasi jotain. Sitten äkkäsin kokeilla siihen liitua, vaikkei suhumaalini mitään liitutaulumaalia liene ikinä nähnytkään. Toimii! tuumasin ja kirjoitin ruotsalais-suomalais-venäläisen kranssitauluni keskelle selvällä venäjän kielellä, että ПРИВЕТ! Se tahtoo sanoa suomeksi, että HEI!

Ootkos kauankin ollut heihei? Vanha herra kysyi, kun mokoman näki keittiön seinällä. Oon ja kauan!

Vanha rouva