Lauantain kunniaksi leivoin Vanhalle herralle saunakahvipiirakan.
Kokeilin jotain uutta:
Poimin pari desiä aronianmarjoja ja ripottelin niitä piirakkataikinan päälle iänikuisten mustikoitten ja puolukoitten sijasta. Tuoreena marjat ovat niin tanniinisia, niin tanniinisia, että suuta kuivaa ja silmät kurtistuvat viiruiksi. Puolisen tuntia uunissa kesytti aronian ihan lälläriksi!
Suosittelen.
Vanha rouva
No voi sentään, kun ehdin kaikki aroniani jo keittää mehuksi, mutta täytyy ensi vuoden sadosta kokeilla piirakkaa. Kohtahan se taas jo on... vai mitä?
VastaaPoistaSilmäniloa ja värikylpyä ruudun täydeltä. Minullakin kasvaa aroniaa, mutta en ole koskaan kokeillut marjojen syöntiä. Vielä on kesää jäljellä puutarhassasi :D
VastaaPoistaIhania kukkia, tää syksy on helliny meitä pitkää jatkuneella kukinalla.
VastaaPoistaAi voiko aroniasta tehdä piirakkaakin, kysyy marjat linnuille syöttävä kaupuntilainen:)
Keitin aroniat vanhan tavan mukaan kattilassa, vettä pohjalle,keitin, siilasin ja sokeroin. En laittanut muita marjoja, tänä vuonna tuli niin vähän marjoja etten tehnyt mehua mehumuijalla. Suurempi määrä tulee mehumaijalla mukavasti. Oli tosi hyvää vähän laimennettuna.
VastaaPoistaKukkasesi ovat loistossaan kuin kesällä konsanaan - ei arvaisi, että lokakuu kolkuttelee jo.
VastaaPoistaSyysasetelmia ei ole vielä tarvinnut rustata kun mullakin kesäkukat ovat vielä hengissä, muun muassa ruusut tekevät uutta tulemistaan, nuppuja on aukeamaisillaan - ja kelit kylmenee...
Aronia sellaisenaan jumppauttaa kyllä naamalihaksia - maku ei sykähdytä. Tosin mulla niitä ei ole vaivoiksi saakka :)