Ennen vanhaan tällä paikalla oli suuri ja tärkeä laivavarvi. Varvilla oli töissä taitavia laivanrakentajia. Vuonna 1858 laskettiin vesille ensimmäinen paatti, Suururuhtinas Konstantin. Neljän vuoden päästä valmistui itselleen Venäjän valtiolle sota-alus Waråg. Kaiken kaikkiaan varvilla rakennettiin 11 purjealusta - fregatti Gustaf Adolf, kolmimastoiset parkit Kaleva, Felix, Onni ja Birger sekä kaksimastoinen Aalto. Vuonna 1865 herra Bergbom, suurliikemies ja Oulun suurin veronmaksaja, huusi varvin itselleen Oulun suurelta telakka- ja laivayhtiöltä. Laivanrakennus loppui vähitellen - viimeisenä rakennettiin parkki Felix vuonna 1873 - ja varvin rakenteet purettiin, sillä edessä oli vielä suurempi afääri.
Herra Bergbom rakennutti paikalle ikioman kaksiraamisen höyrysahan, koska laivanrakennuspuutavaran uittaminen kaukaa vesisahoilta oli sangen vaivalloista puuhaa. Sitten alettiin sahata! Saha siirtyi Oulu Osakeyhtiölle 1935 ja kiivaimpina vuosina sodan jälkeen sahalla oli töissä yli 1000 ihmistä. Saha lopetti toimintansa 1990 ja saha-alue riisuttiin kelteisilleen vuosina 1995-97.
Yhtiön päivinä sahayhteisö oli oma pieni valtakuntansa. Oli omia asuntoja, oma palokunta, palkittua karjaa, oma lääkäri, terveyssisar, sosiaalisisar ja -huoltaja. Kylvettiin omassa saunassa, pestiin pyykkiä omassa pesutuvassa ja leivottiin omassa paakarintuvassa. Kakarat pantiin omaan lastentarhaan ja 1873 aloitti oma koulu. Tyttökerhot- ja poikakerhot vahvistivat sikiöitä ja isommaksi kasvaneet harrastivat kirjastossa, kursseilla ja urheiluaktiviteeteissa. Yhtiö rakennutti 1951 Honka-Pirtin musiikkia, teatteria ja eläviä kuvia varten. Siellä on tainnut Vanha herrakin ensimmäisen kerran kohdata Tarzanin!
Alueella lienee vielä taloja, jotka on rakennettu sahalta tuoduista kilpukoista. Katujen nimet kertovat suuruuden ajoista. Sahan vanhat konttori- ja asuinrakennukset on kunnostettu asuinkäyttöön, samoin kuin ruokala ja Porilan talot. Ympärille kohoaa uusia taloja pikkuhiljaa... mutta muutaman vuoden päästä pitäisi alkaa rytistä oikein kunnolla, kun entiselle varvi- ja saha-alueelle aletaan rakentaa 2500 hengen merenrantalähiötä. Jopas jotakin, sanoi elämää nähnyt appiukkoni, joka pikkupoikana sai sahan satamasta pikimustalta merimieheltä palan saippuaa: Kun oot niin p-nen!
Tässä varmemmaksi vakuudeksi historiallinen kuva tuosta maineikkaan varvin ja suuren sahan alueesta.
Kuva ei ole omani, vaan nyysin sen osoitteesta http://oulu.ouka.fi/yhdistykset/pateniemi/.
Viime kesänä, kauniina aurinkopäivänä rannat ovat tämmöisiä:
Mitä paljastuukaan merenpohjasta, kun itätuuli puhaltaa puolitoista viikkoa yhteen soittoon?
Sen saimme tuta, kun lähdimme tällä viikolla hiekkapankkeja ihmettelemään yllä olevien kuvien paikkeille:
Tässä samanmoinen kuvapari:
vasemmalla maisema kesällä 2013, oikealla sama maisema toukokuussa 2014:
Merenlahdella häämötti myös outo hirviö?
Ei, ei se ole hirviö.
Se on pohjaan upotettu roomu, joka on aikoinaan rahdannut sahatavaraa redillä odottaville valtamerialuksille.
Nyt se toimittaa kohtalotovereittensa kanssa muka aallonmurtajan virkaa.
Muutakin, hieman pienempää tavaraa sopivilla tuulilla merenpohjasta paljastuu.
Tämmöisen löysin tällä kertaa aarrejahtini päätteeksi:
Mitä kettingistä sitten tuleekaan?
Sen saat nähdä kohtapuoliin, kun kerkiän (tai siis Vanha herra kerkiää) asentaa sen paikalleen.
Mutta sitä odotellessasi voi ihailla maineikkaan, merkittävän ja nyt niin surullisen paljaan saha-alueemme rantavesistä kahlaamaani taideteosta:
Romuromanttinen kukkavaasini on tehty kahdesta merenpohjasta löytyneestä vanteesta ja samasta paikasta kahlatusta ruostuneesta rautapänikästä. Haluan kuvitella, että vanteet ovat aikoinaan pidelleet nahoissaan paksumahaista viinitynnyriä, josta on laskettu jaloa juomaa rautaiseen kannuun. Kristalli symboloikoon samettiseslongilla makoillutta ylhäissukuista kapteeninrouvaa, joka on kaukoputkella tiiraillut kotikoivuani...
Vanha rouva
Tosi mielenkiintoinen historiikki. Mie ihan mykistyin tuosta koristuksesta, ja heti alko raksuttamaan jotta oisko meillä jossain vanteita....ei ollu.
VastaaPoistaTollaset löytöretkeilyt on kyllä mielenkiintosia.
Oikein ihanaa kesäkuuta siulleja vanhalle herralle:)))
Voi, mikä nostalgiapläjäys. Pateniemessä olen minäkin lapsuuteni kesiä viettänyt. Ensin "yhtiön" talossa, jonka aidan takana oli latatapulit ja sukulaisille vilkutin aidan takaa, vanhassa apteekin piharakennuksessa, jossa asuttiin vähän aikaa vuonna 60 ja myöhemmin apteekin talossa sukulaisten luona. Sedällä oli lautta, jossa oli sauna ja se oli ankkurissa varvin rannassa.Pateniemellä on oma erityinen paikka minun sydämessäni. Olen myös työskennellyt sillä alueella ja Honkapirtti on hyvin tuttu. Nykyään katselen paikkaa mereltä, koska yritämme veneillä Ouluun ja Kemiin joka kesä.
VastaaPoistaUpeita kuvia ja kaunis kukkavaasi. Mielnkiinnolla jään odotamaan. mitä kettingistä syntyi :)
VastaaPoistaPitäisköhän hankkia snorkkeli ja sukellella meidän järven rannoilla :-)
VastaaPoista